tiistai 21. huhtikuuta 2009

Yksinkertaisesti vastustamatonta

Laatikot nimittäin. Emäntä haki minulle postista eilen erikoisen onnistuneen yksilön.
Turha roina pois laatikosta jonka jälkeen se pääsi parempaan käyttöön.

Täältä onkin oiva vaania, olen melkein näkymätön.
Odotan hipihiljaa kunnes joku pahaa-aavistamaton erehtyy menemään ohitseni hiukan liian läheltä... saaliini ei tule koskaan tietämään mikä siihen iski.
Saalistusrupeaman jälkeen koristelin itseni taitavasti punajuurimehulla. Häntä ja kintut ja vasemmanpuoleiset viikset hohtivat kauniin pinkkeinä mutta arvatkaa osasiko emäntä moista väriloistoa arvostaa; katin kontit sanon minä. Pesulle mentiin niin että hippulat vinkui (ei malttanut emäntä edes kuvaa räpsäistä ja silloin on kuulkaas tosi kiire) ja hieno väri oli kohta muisto vain. Ei kuulemma sovi lauantaina näytelmässä olla riemunkirjavana.

2 kommenttia:

  1. Kyllä minäkin sitten isona poikana saan noin kauniita laatikoita, nyt meillä on vaan pari ruskeeta zooplussan laatikkoa. ne on erikokoisia eli isompi on mun ja pienempi on Hipsun. Hih mutta siskoliskohan sai vaan istumapaikan, ei nimittäin mahdu sinne makuulle.
    Ootkos iskäni paljon ulkoillut? Esikoinen viettää kaikki illat pihalla, mut ei mun tassut kyllä oo pinkit senjälkeen, väri on kuulemma tummaharmaa ja siheuttaa sekin tassupesua, kääks ja siskolisko juoksee vapaana ympäri pihaa ja mun pitää raahata tota painoa flexin perässsä. Kai tää on sitä treeniä, et mä voitan maailman vahvin kissa tittelin. kertoilee maailman vahvin esikoisesi Kalle.

    VastaaPoista
  2. Voi, Puuma! Ei ihme, jos oli komento pesulle...
    Nähdään näytelmissä lauantaina, me tullaan sulle peukuttaan!
    mammalta paijatukset,me muut vaan kehrätään.
    Ps. toi laatikko on siis niiiiin siisti, melkeen mahdut piiloon. Eh?

    VastaaPoista