PuumanPuuhat

R.I.P. Kerri

2011-04-12T15:18:00.006+03:00

Bucht´s Qerry
"Kerri"
19.5.2003-12.4.2011

Degeneratiivinen myelopatia

_____

Jos niin käy, että minusta tulee hauras ja heikko
ja kivut häiritsevät untani,
niin sinun on tehtävä mikä on tehtävä,
sillä viimeistä matkaa ei kukaan ole estävä.

Sinä tulet surulliseksi - minä ymmärrän.
Älä anna surusi estää sinua,
Sillä tänä päivänä enemmän kuin koskaan ennen,
rakkautesi ja ystävyytesi punnitaan.

Meillä on ollut niin paljon hyvää,
tulevaa ei kannata surra.
Et haluaisi minun kärsivän,
kun aika koittaa, anna minun mennä.

Vie minut sinne, missä he auttavat minua,
mutta pysy luonani loppuun
pidä minua lujasti ja puhu minulle
kunnes silmäni ovat sulkeutuneet.

Tiedän että aikanaan sinäkin huomaat sen olevan ystävyyttä,
jota minulle osoitat.

Vaikka häntäni on viimeisen kerran heilahtanut,
niin kivulta ja kärsimykseltä olen säästynyt.
Älä sure sitä että sen täytyy olla sinä,
jonka täytyy tehdä päätös,
olemme olleet aina läheisiä - me kaksi
Älä turhaan anna sydämesi itkeä.

-tuntematon-

_____

Emäntä unohti oven auki...

2011-04-03T20:48:00.004+03:00

... ja Edgar ja minä heti tajuttiin että nyt on vapaus koittanut ja sännättiin kuistille. Mutta voi itku ja hammasten kiristys; meidän entisen kuistivankilan ovi oli jostain ihan ihmeellisesti ja yllättäen ilmestynyt meidän nykyiselle kuistille. Ei koittanutkaan kauan kaivattu vapaus.

"Helkkari, sama ovi se on"

"Eikä tälläkään kertaa rakosesta mahdu"

"Tarkistin jokaisen rakosen, turhaan"

Mutta onhan se niin että ulkoilmassa päivystäminen on ihan parhautta, vaikka verkon läpikin.

"Jopas jotakin, tuolla on ihan uusi tie ja paljon kulkijoita. Kyllä me tässä saadaan aika rattoisasti kulumaan vaikka Edgaria välillä kovasti laulattaakin kun sillä on sielussa kevät ja kollius."

Mummin ja iskän kanssa retkellä

2011-03-14T23:39:00.003+02:00

Minäpoika pääsin mummin ja iskän kanssa oikein näyttelyyn ihasteltavaksi. Pentueen potrin taidan olla, ainakin näin kehuttiin ja leppoisaksi kaveriksi myös minua tituleerattiin. Mitä sitä turhia hötkyilemään.. vaikka kieltämättä välillä hivenen oudoksutti kun niin monessa sylissä päivän aikana oleilin. Mutta hyvin minua pidettiin.

Illalla kotona ruoka maistui ja kotisohvalla oli hyvä lepäillä täydellä vatsalla kiireisen päivän jälkeen. Hei vaan kaikille näyttelytutuille, Turussa nähdään taas kuukauden päästä!

Ulkona paukkuu pakkanen...

2011-02-15T12:41:00.002+02:00

... vaikka ei se meitä siperianpetoja haittaa. Ja Kerrikin suorastaan villiintyy pakkasessa.
Sihteeri ei villiinny, kiroaa vaan ja vetää lisää vaatetta niskaan. Ei ole ihmisellä urheilumieltä nimeksikään. Tuossa on meidän eteisen ikkuna, sinne ei pääse muuten kuin livahtamalla kun ovi täytyy pitää suljettuna

Ja silloin kun ei livahdella, voidaan vaikka torkkua. Päiväunet kun maistuu makeimmilta hyvässä seurassa.

2011-02-14T19:03:00.006+02:00

Hyvää ystävyyspäivää kaikille tasapuolisesti ja karvoihin katsomatta!!

kuva:millan.net

Nyt ei laitetakaan meistä kuvia vaan jälkikasvusta. Ossi Puumanpoika muisti meidän poppoota talvisilla kuvilla. On poika melkoisen talviturkin kasvattanut (sillä välin isukki on pudottanut melkeinpä viimeisetkin villat, mutta ulos pitäisi silti päästä päivittäin) ja kaunista neitoseuraakin kissaherralla näyttää olevan.
Ossi vaeltamassa talvisilla lakeuksilla.

Kielikuva

2011-02-11T22:30:00.002+02:00

Kielikuva on suorasta, kirjaimellisesta merkityksestään poikkeavalla tavalla käytetty sana tai ilmaus.
-Lähde:Wikipedia-

Huokaus, toisinaan tuo sihteeri-ihminen on kerrassaan käsittämätön.Taidan ottaa torkut kun kerran aurinkokin näin ihanasti lämmittää.

Kaikki on vinksin vonksin...

2011-02-10T13:22:00.003+02:00

Meidät nimittäin pakattiin yksityisselleihin ja siirrettiin ihan outoon paikkaan. Ensin veti vähän vakavaksi mutta pian tämä olo taas riemuksi muuttui.
Täällä on vaikka mitä jännää, mm. vintti jonne muka ei saa mennä koska siellä nokeentuu. Minä jään jostain syystä luvattomasta vierailusta heti kiinni (ovet on niin helppo avata itsenäisesti), mutta Edgarin tottelemattomuutta ei huomaa kukaan ennen kuin se asettuu meidän vaalealle sohvalle. Sitten tulee TupenRapinat.

Väsyneitä me ollaan koko porukka, onneksi täällä kuitenkin on paikkoja joihin voi kissa kerälle kiertyä ja nukahtaa.

Edgarille alkaa ikkunalauta käydä kohta pieneksi, voi pojat että se kasvaa hurjaa vauhtia.

Ja vahtikoiran kuuluu vahtia silloin kun talossa tapahtuu, vaikka välillä sekin meinaa väkisin torkahtaa.

Outoja tapahtumia...

2011-01-31T23:22:00.003+02:00

... ei edes kuvia ole ehditty ottaa ja meidän leikityskin on ollut aika retuperällä. Ja emäntä sinkoilee eestaas ja meidän koti on ihan sekaisin.

Mitähän tästä seuraa...
Kuva:millan.net

Raitista ilmaa...

2011-01-27T22:57:00.002+02:00

... täytyy saada vähän vilpoisempanakin päivänä. Mentiin siis kuistille raikasta pakkasilmaa haistelemaan ja talitinttiparvea tarkkailemaan.
Iso-E vaan kasvaa ja komistuu. Ja muistuttaa kyllä emäntää jos ei ruokahuolto pelaa ajallaan.
Puuma-setä loikkasi ulko-oven päälle tähystämään.

"Tavaton sentään, setä, onpa uskomattoman taitavaa tuommoinen loikka!"

Sopu sijaa antaa...

2011-01-25T15:10:00.002+02:00

...sanoo vanha kansanviisaus. Ja kiitos kysymästä, oikein hyvin me tänne mahdutaan.
Mahdutaan jopa niin mukavasti että päällimmäinen taisi toviksi torkahtaa.
Ja onhan se niin että päiväunetkin maistuu makoisimmilta kun on samanhenkistä seuraa. Tämä meidän pöytä on muuten juurikin sopiva kahdelle kissalle. Ja emännällekin jää vielä kahvikupin ja piparkakun kokoinen paikka tuohon nurkalle.

Valohoitoa kaamokseen

2011-01-24T00:19:00.003+02:00

Ihan vaan kaiken varalta otan tässä valohoitoa. Kun kuulemma pimeään vuodenaikaan on vaara että kaamosväsymys valtaa sielun ja ruumiin. Semmoinen olisi kovin kurjaa, varsinkin...
...kun meille on keittiön nurkkaan ilmestynyt kokonainen vuori pahvilaatikoita. Niitä täytyy aktiivisesti ja väsymättä tutkia ja penkoa, luulen että tämä enteilee jotain suurta tapahtumaa. Katsos, Edgar, näin tämä homma toimii..

Emäntä jos sattuu paikalle niin silloin pitää olla vaan kuin ei olisikaan kiinnostunut koko laatikoista.

Kyllä tuosta veljenpojasta vielä kunnon siperialainen kehkeytyy. Lupaavaa tupatarkastajan ainesta siitä löytyy vaikka olen sitä vasta pari viikkoa opastanut ja ohjannut sedällisen vakaasti.

Mutta emäntä ei taas ymmärrä näitä juttuja alkuunkaan, luulen että sillekin tekisi hyvää mennä istumaan toviksi oikein ison ja kirkkaan lampun alle. Tai pahvilaatikossakin mietiskely kirkastaa ajatuksia oikein tehokkaasti. Kokeilisi edes joskus.

Ihmettelyä perimmäisestä olemuksesta

2011-01-20T14:36:00.005+02:00

Puntariin haluaisi emäntä meidät laittaa kun kuulemma melkein samanpainoisilta tunnutaan ( mutta ei kuulemma talosta löydy tarpeeksi tarkkaa vaakaa). Ja kyllähän tuo murjaanityyppi melkoisen hyvän painivastuksen antaa ja tuntuu sillä ruokahalukin kohdallaan olevan.

Olen tässä pohtinut että mikä ihme tuo tumma kaveri oikein loppujen lopuksi on miehiään. Arveluita on tullut lähimmäisiltäkin useammanlaisia...
... olisiko se jokin PaavoPesusienen tapainen, katseessa on eittämättä jotain samaa...
... toisaalta saattaa se olla jotain sukua Möröllekin...
... myös Barbapörröksi sitä on arveltu.

Ota nyt sitten moisesta selvää.

Paras ohjelma ikinä

2011-01-16T19:38:00.002+02:00

Kuinka kiehtovaa, tätä voisin tuijottaa loputtomiin. Lopuksi aina tulee näköjään vauhdikkaampi jakso jota kannattaa tarkkailla vähän kauempaa, muuten saattaa alkaa pyörryttämään. Ja se on noloa jos suuri MiesKissa lattialle pökertyy.

Torkututtaa

2011-01-14T11:51:00.002+02:00

Näyttää nyt siltä että sukulaispoika on tullut jäädäkseen, ei sitä millään jaksa enää herpaantumatta tarkkailla. Toki jos se liian lähelle änkeää niin tassua täytyy nostaa ja korvatillikalla uhata. Nyt otan hetken rennosti.
Kas tämmöinen kätevä hylly löytyi olohuoneesta. Setäkin on turvallisesti taju kankaalla, mihinkäs minä menisin unille...
Huipulle kun kiipesin niin tämmöinen pesä katonrajasta paljastui. Oiva paikka torkkuja varten.

RÄPS sanoi salama ... ja onnea puolivuotiaalle!

2011-01-12T21:25:00.004+02:00

Jösses! Taas putkahti ihmishenkilö ihan salaa ja ennalta arvaamatta kera kameransa.. kun on kuulemma puolisynttärit ja potretti piti sen kunniaksi ottaa. Ja sisaruksille onnea kanssa jos ne sattuu tätä lukemaan.

Juhlan kunniaksi istuttiin kaikki kolme sievässä rivissä ja sihteeri-ihminen tarjoili hammashoitoraksuja. Ne maistuivat hyvin meille kaikille. Ja Puuma-setäkään ei ole tänään sihissyt minulle kertaakaan, ehkä meistä tulee vielä kaverit.

Valvovan silmän alla

2011-01-12T15:52:00.003+02:00

Puuma-sedän kanssa tänään taas hengailtiin yhdessä vähän aikaa. Huiskan perässä juostiin ja samalla ikkunalaudallakin vähän aikaa viihdyttiin. Ja kuisti, voi pojat että se vasta mainio paikka onkin. Vesi kielellä talitinttiparvea tuijotettiin, mutta ei yksikään tipi erehtynyt verkon sisäpuolelle eksymään. Mutta ei se mitään, me jaksetaan kyllä odottaa, Puuma-setä kertoi että pari kertaa on käynyt tuuri...
Katsoin aiheelliseksi huomauttaa sihteerihenkilölle että nykyajan kissanpojan mukana tulee mapillinen käyttöohjeita ja repullinen ruokaa. Tässä lukee ainakin että maittavaa ruokaa tulee tarjoilla rapsutusten kera erittäin usein. Ja kehräävä kissanpoika tulee päästää tietokoneen näppäimistölle makoilemaan aina kun siltä tuntuu. Ja kissanpoikaa ei saa jättää suljetun oven taakse koska se aiheuttaa trauman. Verkko-ovi vielä niukin naukin menee jos puolta saa vaihtaa tarpeeksi usein eli koko ajan. Ja leikkiä pitää ja muutenkin viihdyttää.

No niin, tässähän ne tärkeimmät tulikin tältä erää. Jatkan keittiön ikkunasta tapahtumien seuraamista uuden ystäväni Nasun kanssa. Puuma-setä päivystää olohuoneessa talon toisella puolella, mikään pienikään juttu ei pääse tapahtumaan meiltä salaa. Jokohan kohta on ruoka-aika...

Veljenpoika muutti meille

2011-01-11T00:15:00.004+02:00

Voi hyvät hyssykät sentään, en paremmin sano. Veljenpojan kasvattajaksi minut valittiin. Sunnuntaina se meille saapui ja täytyy sanoa että vaikka sukulaiset ovatkin tervetulleita ja rakkaita niin kyllä me Kerrin kanssa oltiin hieman häkeltyneitä.

Blogin tarkkaavaiset lukijat jo kattilanvaltaajan tunnistivatkin, Sippan´s Edgar on sukulaispojan virallisempi nimi ja kaukaa Turusta se tänne tulla tupsahti.

"Mitäs me nyt Kerri tehdään, tuolla kattilassa se istuu ja olla möllöttää.. Eikä kuulemma saa edes sihistä, sanoi emäntä."

**********
"Hei sinne Turkuun kaikille sukulaisille ja muillekin perheenjäsenille! Tulin pois padasta ja löysin oikein mukavan sohvan, tämä on melkein samanvärinen kuin sielläkin oli. Ruokaakin täällä tarjoillaan useamman kerran päivässä, ehkä täällä voisi jopa viihtyäkin..."

"Puuma-setä oli alkuun vähän tuikea, mutta tänään se näytti minulle miten leikitään..."

"...leikin jälkeen nautimme yhteisen aterian. Kun on lautasellinen makoisaa ruokaa nenän alla niin pahansuopa mulkoilu ei kertakaikkiaan ota onnistuakseen. Niin sanoi se sihteerityyppi joka täällä meitä paimentaa ja luulenpa että kerrankin ihmisen sanoissa on jonkin verran järkeä..."

Setä ja veljenpoika vuorokauden jälkeen sopuisasti sohvalla.
"Jonkinlainen hajurako toki täytyy säilyttää, äijiä kuitenkin kun ollaan. Ja yöksi joudutaan eri huoneisiin nukkumaan, ettei kuulemma typeryyksiä keksitä. Mitäs me nyt.. niin rauhallisia kun ollaan."

Ai kas...

2011-01-09T23:47:00.002+02:00

... onpas täällä porukkaa, moi vaan.
Keitäs te olette?
Missäs minä olen?
Miksi kissa on padassa?

Pohdinpa tätä tässä hetken jos tämä vaikka tästä selkiäisi.

Joulua kaikelle kansalle jälkijunassa...

2010-12-28T00:01:00.009+02:00

...ja Uuden Vuoden toivotukset etuajassa!!

Kyllä tämän blogin sihteeri vielä ruotuun saadaan, uskokaa pois. Kaikenlaisia tapahtumia taitaa olla lähiaikoina luvassa luulen, sen verran mielenkiintoisia asioita on korviini kantautunut ja niistä täytyy kyllä raportoida, eihän siitä mihinkään pääse.

Kuvissa joulun riemua henkivät isä...

...ja esikoispoika Kalle.

Ja emäntä löysi mieleisensä joulurunon jossa kuulemma kiteytyy kaikki oleellinen mitä joulun rauhaan tarvitaan. Ja kyllähän tuota voi muulloinkin soveltaa.

* * * * * * *

Joulupatja

Eli ohje kummottos viätetä hiano joulu

Joulupatja o mu omakeksimä
perinne, mink mää tahtoissin lanseerat
niil ihmisil, ketkä tahto viättä lepojoulu.

Joulupatja tehrä nii, et jouluaattoaamun
sänkyst raahata patja keskel olohuane lattia
peittoines tyynyines päivines.

Ympärs asetella ruakka (mitä ei ole itte tehty
vaa myyjäisist ostettu taik jonku ahkeran
jouluihmisen laittama), namei ja uussi kirjoi ja
mitä muit paketei onka sattunu saama.

Siäl peito al sit maatta uuttevuatte saak,
käännetä välil kirja sivui taik kylkke ja
ojennella kätt kohren konvehtei. Viarai ei saa
tul käymä, eikä itte kuulu käyrä missä.

Ei ol väli onk yksinäine, pariline taik perheline
- joulupatja o joustava ratkaisu.
Ko siit nousse, o niin kyllästyny makkamisse ja
niin täys tyäntouhu ja toiminna ilo, et sitä riittä
pitkäl kevässe.

Heli Laaksonen

* * * * * * * *

Oi vapaus, kuule kutsuas...

2010-09-24T11:17:00.003+03:00

Kyllä nyt kelpaa köllöttää

Se on kuulkaas tuskaisaa kun vapaudenkaipuu valtaa sielun; minä hoidan vapaudenkaipuun ja emäntä tuskan.
Poikkeuksetta tämä ilmiö tapahtuu keskellä yötä. Minäpoikahan vaan lauleskelen ulko-oven edustalla kirkkaalla äänelläni ja toivon josko ovi vapauteen sillä tavoin aukeaisi , emäntä hoitaa sen tuskaisena olon. Ei ymmärrä ihmispolo taiteen palosta ja vapauslauluista tuon taivaallista, uhkasi viime yönä minut KOM-teatteriin pikapostina lähettää.

Ja pohti, voisiko kissan mahdollisesti kastroida toistamiseen. Aika karkeaa käytöstä minun mielestäni.

Nooh, lauluperformanssini päätteeksi söin vatsani täyteen maittavaa ruokaa nyt ramasee niin vietävän mukavasti. Niin että älkää te muutkaan antako periksi kaamosväsymykselle, laulakaa ja riemuitkaa ja syökää hyvin!

Sateinen lauantai

2010-09-12T10:40:00.008+03:00

Mikä olisikaan parempi tapa torjua orastavaa syysalakuloa kuin tehdä penturetki hyvässä seurassa Turun suuntaan Sippans-kissalaan. Ei näiden jälkeen enää voi huonolla tuulella olla, ainakin sihteeri nyrjähti ihan täysin ja vanha ihminen konttasi iloisesti ja estoitta pitkin lattioita pikkukissien perässä.

Varsin valloittava kuusikko (kuva klikkaamalla isommaksi)

Mötsy-setä ja pojat tähystävät
Sihteeri nappasi Edgarin... ja suurin ponnistuksin päästi siitä irti (kuva Erri L)

Kun uni yllättää niin ei haittaa vaikka pari sisarustakin tulisi päälle riekkumaan.

Hei taas kaikille...

2010-09-09T19:03:00.001+03:00

Täällä hommat sujuu vanhaan malliin rautaisella rutiinilla...
...pihatarkistuksiakin jaksaa tehdä taas pitemmän kaavan mukaan kun helteet hellittivät. Kaulurianikin hieman harvensin, mutta juhlavan hännän ja pussihousut päätin vielä säilyttää.
Tätä tämä ihana viileys teettää, kissa jaksaa taas vaania ja riekkua niin että toisinaan vallalla on suorastaan järjen köyhyys. Eipä emäntä osaa aavistaakaan mikä täällä repussa viekkaana vaanii!

Puuma-setä esittelee...

2010-08-07T19:07:00.003+03:00

Sihteeriemäntä ja pari muuta sukulaistätiä tekivät penturetken Sippans-kissalaan ja kävivät ihastelemassa erikoisen komeita ja kauniita veljenpoikia ja -tyttäriä.

Pakko on minunkin myöntää että kovin on sievän kuusikon Mico-veli saanut aikaiseksi. Mutta onhan se vaan niin että eihän noissa ainakaan vielä samanlaista kunnianarvoisuutta ole kuin tällaisessä jämäkässä SiperianPuumassa. Krhhmmhh..

Kissanjäähdytin

2010-07-17T22:59:00.004+03:00

Voihan tätä hellettä. Ei millään jaksa tavanomaiseen tapaan riekkua. Ulko-ovella makoilen ja koitan viilentyä puolitajuttomuuden tilassa. Katse on tyhjä ja silmä melkein sammunut.

Mutta kas, sitten alkoi tapahtua. Aikaisemmin tänään emäntä oli puhellut ja kiroillut meidän vanhalle jääkaapille koska se oli tehnyt lätäkön lattialle ja nyt sitten ovesta tulla tupsahti kaksi setäihmistä jotka toivat minulle oman viilentimen.
Tännehän täytyy samantien pungertaa tarkistamaan kaapin kelvollisuus.

Ja kissan viikset sanon minä. Häätö tuli uutukaisesta jääkaapista, emäntä laittoi hyllylle maitolitran ja kananmunarasian ja passitti avustajakissan matkoihinsa niin että häntä vaan pöllähti.
Nooh, onhan tässä ovensuussa ihan mukavaa vatsakarvoja tuulettaa ja pörriäisiä metsästää (jos tarpeeksi lähelle uskaltautuvat.)

Uusia näkökulmia

2010-07-15T12:50:00.002+03:00

Näin hellepäivänä ei jaksa tavanomaiseen tapaan riekkua. Päätin siis keskittyä pohdiskeluun ja filosofointiin ja löysinkin tähän olevaiseen maailmaani aivan uuden katsantokannan.

Asiat ovat kiistatta mielenkiintoisempia kun niitä katsoo ikkunaruudun lävitse, niin se vaan on enkä tiedä miksi. Ja kun punkeaa itsensä ikkunaruutujen väliin istumaan niin voi katsella sisälle niinkuin olisi ulkona ja nähdä kaiken uudessa valossa...

...ja kun kääntää pään niin voi katsella tavalliseen tapaan pihan tapahtumia. Ihmeellistä, kerta kaikkiaan. Tässä voisi istua vaikka koko päivän ja katsella vuoroin sisälle ja vuoroin ulos.

Ja kyllä tämä aurinko mukavasti lämmittääkin. Päänvaivaamisen ohessa on hyvä ottaa välillä pienet torkut, sitten jaksaa taas tarkkailla ja havainnoida ympäristöä.

Siellä se käyskentelee...

2010-07-09T19:27:00.002+03:00

... naapurin ihanainen neito. Ja minut on hylätty tänne sisälle, ikkunan taakse. Hiukan yritin laulunpoikastakin virittää, mutta ei minua noteerattu ollenkaan.

Naapurin neito salaperäinen, ehkä hieman kainokin...
...pinkeissä valjaissaan. Voi sentään..
Emäntä hei, joku roti tähän pitää nyt saada. Ulkona juokset muiden kissojen perässä kamera kaulassa heiluen ja minä joudun rautaristikon takana kitumaan ja vapaudesta haaveilemaan. Tämän täytyy olla jonkin sortin eläinoikeusrikkomus, niin pahasti tämä epäkohta minua nyt nyppii.

Puutarhahommia ja runsas kesäasu

2010-07-01T16:33:00.004+03:00

Kyllä puutarhassa on sitten mukavaa, siitä me ollaan emännän kanssa yhtä mieltä. Kukkapenkissä päivystäminen on mielestäni aivan parhautta, emäntä tosin ei sellaisesta ymmärrä kun se enemmälti tykkää paistattaa päivää kirjan kera lepolassessa tai sitten se nyppii päivystyskukkapenkistäni rikkaruohoja.
On siinäkin; ensin hirveällä vaivalla pitää saada kukkia kasvamaan, jonka jälkeen niitä rehevimpiä närkästyneenä nyhdetään penkistä pois kun juuri niiden ei kuulemma tarvitsisi rehottaa ja viedään kompostiin. Ihmismäisen nerokasta toimintaa, sanon minä.
Minä kasvatin sitten äitini innoittamana komean kesäasun. Nyt on kaulusta ja villapöksyä riittämiin, pörröhäntää unohtamatta.
Meidän naapuriin on muuten muuttanut uusi kissa. Sekin kävelyttää emäntäänsä valjaissa ja meillä on aika pitkälti samat reitit. Kovasti olen yrittänyt päästä perille millainen kissaneito viereisessä talossa majailee, tuoksut ainakin ovat kovin mielenkiintoisia. Harmillista kun tuo emäntä roikkuu perässä painona vähän turhankin tehokkaasti, se rajoittaa mitä suurimmassa määrin omatoimimatkailua kotonurkilla.

Minun Hertta-äiti

2010-06-30T11:44:00.004+03:00

On niin uskomattoman ihanan pyöreä ja pehmeä... ja katseesta löytyy sellaista siperiaa ettei nuoret jolkit paljoa kehtaa nenille hyppiä.
Ei tästä enää Siperianmamma voi paremmaksi muuttua!

Kuuluisiko vaarin olla jäyhä ja arvokas

2010-06-20T11:12:00.003+03:00

Minusta on tullut vaari (kiitosta vaan kovasti kaikille onnittelijoille). Suloisia pentusia voi käydä ihailemassa täällä. Tyttöjä ja poikia putkahti maailmaan yhteensä puolen tusinan verran, on siinä tuoreella äidillä kaitsemista. Kyllä tämä vaarina olemisen ajatus tiettyä arvokkuutta tuo väkisinkin olemukseen ja pistää mietityttämään että pitäisikö tässä nyt alkaa enemmältikin kiikkastuolissa viihtymään. Ei tämä keinutuolissa jököttäminen oikein pitemmän päälle tunnu kiinnostavalta puuhalta.
Pohdin vaariutumistani vielä tovin tässä kuistilla ja luulenpa että kohta taidan houkutella emännän pienelle päiväkävelylle. Tuossa lähipuussa kun majailee erikoisen paksu kyyhkynen ja sen olen jotenkin ajatellut vielä napata.

Leijona

2010-04-06T12:42:00.002+03:00

Jösses , Kalle Amadeus Puumanpojasta on tullut leijona. Ihan selkeästi. Vai mitäs sanotte? Hipsu-siskokin on aivan ihmeissään.

Pääsiäistoivotukset

2010-04-02T13:30:00.010+03:00

Oikein mukavaa pääsiäistä kaikille blogin lukijoille.

Sen, että on pääsiäinen tietää siitä, että kukko ja kanit ilmestyvät lipaston päälle ja tuota pienempää jänöä ei saa tuupata tassulla lattialle vaikka niin kovasti mieli tekisikin.

Noin muutoin emäntä on osoittanut suurta viisautta. Sen sijaan että napisisi jatkuvasti muka sohvalle ilmestyvistä kissankarvoista, niin meidän sohva muuttuikin kissan väriseksi kokonaisuudessaan. Kerrassaan, näin kuuluukin lemmikkiä kunnioittavassa taloudessa menetellä. Tosin pitihän moista uutuutta aluksi ihmetellä ikkunalaudalta käsin.

Kyllä tässä kelpaa tuijotella tyhjyyteen ihan entiseen malliin. Sitten kun vielä keksitään että mihin emäntä pääasiassa mustine vaatteineen sijoitetaan ettei niistä tarvitse alkaa naputtamaan.. Kerrillä on sentään oma patja jossa se viihtyy. Valtakunnassani on siis kaikki mallillaan.

Seuraavaksi taidetaankin ottaa luuta kuistin nurkasta ja kuparipannu keittiöstä ja tehdä pieni pääsiäisajelu. Semmoinen, joka tehdään vain kaksi kertaa vuodessa, toinen kerta on sitten syksyllä myöhään kun kurpitsoissa valoja poltetaan.

Kerta kaikkiaan...

2010-03-19T11:29:00.003+02:00

... kaikkea ne ihmiset keksii.
Päätin pitkästä aikaa kävellä meidän hiekkakenttää katsomaan, mutta sinne olikin hiekan tilalle ilmestynyt jotain kylmää ja kiiltävää. Ja mikä vielä omituisempaa niin joku setä liu´uskeli kenttää pitkin eestaas melkeinpä myrskytuulen nopeudella.
Melkein harkitsin jo karkuun lähtemistä mutta jäinkin sitten ihmettelemään moista outoutta. Hetken kuluttua olisin ollut jo valmis liittymään riemuun mukaan mutta emäntä ei taaskaan suostunut mihinkään uuteen kivaan.
Laulavassa pensaassa istui tavalliseen tapaan muutama paisti (nappasin muuten taas yhtenä päivänä kuistilta tämmöisen, kiitos kysymästä, oli herkullinen).

Ja sitten emäntä sanoi että tässä on taas sitä keväänalkua. Minun mielestäni tämä on hiukan tylsä, koska tässä ei selkeästikään näy kissasta vilaustakaan.

Maaliskuun aurinko

2010-03-09T12:12:00.003+02:00

Se on kevät nyt, jopa siinä määrin että minuakin jopa hieman laulattaa, vaikken oikein enää muista miksi maaliskuussa pitää serenadi ilmoille kajauttaa.
Sen onneksi muistan että ulos pitää päästä, mieluusti vieläpä mahdollisimman usein. Ja mikäs täällä auringonpaisteessa on paistatellessa ja tuttuja tavatessa.

Naapurin Hetan tapasimme ja teimme tuttavuuttakin...

...jopa siinä määrin että kävelimme yhdessä kappaleen matkaa. Hyvässä seurassa kun on ehdottomasti rattoisampaa tallailla.

Noniin... Saatte onnitella

2010-03-07T18:47:00.004+02:00

Tänään istutin emännän pitkästä aikaa blogin ääreen koska nyt on niin tärkeä päivä ettei sitä sovi unohtaa millään. Nimittäin minä täytän tänään kolme vuotta ja se on miehen ikä se. Ja onnittelut sisaruksille tietysti myös!

Noin muutoin täällä ollaan vietetty kaamosta ja talvea ja paukkuvia pakkasiakin. Olen avustanut ansiokkaasti kakluunin lämmityksessä ja...

ulkoillut ja yrittänyt pitää emäntää järjestyksessä, siitä kun on vanhemmiten tullut entistäkin omituisempi. Nykyään vanha ihminen ravaa jos jonkinlaisessa jumpassa ja raahaa Kerriparkaa sopimattoman paljon lenkeillä ja mikä pahinta, se ei ole enää yhtä ylellisen pehmeä kuin ennen. Pitäisiköhän tästä huolestua? No, pääasia että kissalle riittää murkinaa ja rapsutuksia yllin kyllin.

Tarmokkaana siis vanhaan malliin lähitienoolla partioin ja pidän huolta että kaikki on kunnossa ja hyvin.

Talvi ja pakkanen

2010-01-12T12:08:00.003+02:00

Alkuvuosi on ollut kerrassaan virkistävä. Lunta maassa ja puissakin runsain mitoin ja pakkasta jopa parikymmentä astetta.

Silloin kelpaa ulkona valjastella ihan ajan kanssa ja välillä ihan istahtaa maisemia ihailemaan. Emäntä hiukan sinertää mutta sillä onkin vain toppatakki joka ei millään muotoa vedä vertoja siperianturkille.
Ai sisälle? Jo nyt? Täällä on vain -19 astetta ja kiitos kysymästä, viihdyn mainiosti täällä vielä vähän aikaa. Voisitko mennä pois siitä oven raosta ja lakata hoputtamasta, tässä olisi paljon valvottavaa.

Joko on joulusiivo tehty...

2009-12-21T14:43:00.002+02:00

...Ossi Puumanpoika siivousvastaavan ominaisuudessa tiedustelee.
Voi vaan todeta että onpas pojalla turkkia, ei taida turvikkaaseen ihan heti vilu iskeä. Ja komia on Ossi, mutta komiat on toki vanhemmatkin ;)

Sihteeri lumimyrskyssä

2009-12-21T01:48:00.003+02:00

Tammikattilaan vei taas kerran sihteerin tie ja kuvia oli tuomisina reissusta.
Pieni punainen kyllä yritti sihteerin farkkujen lahkeeseen ripustautua mutta ylihovimestarin ohi ei pientä kissanpoikaa saanut salakuljetettua sitten millään.

Varoitus, kuvat voivat aiheuttaa pentukuumetta!
Ja täältä albumista löytyy lisää kuvia...

Emännän puuhanauha

2009-12-12T22:06:00.004+02:00

Olen monesti kadehtien katsonut kun emäntä itseään nauhan kanssa huvittaa (hmm.. jotenkin epäilen että tämmöinen liehuke saattaisi olla yleisemminkin emäntien suosiossa...). Aikansa ihminen keskittyneesti mittailee ja sitten saattaa näyttää jopa tyytyväiseltä. Eihän se sovi että tässä huushollissa on selkeästi käyttökelpoinen huvitushyödyke jota kissa ei ole päässyt testaamaan. Asia täytyi siis korjata pikimmiten. Tuumasta toimeen, ennen kuin emäntä keksi mikä olikaan menossa,olin jo saanut testaamisen hyvälle alulle
Ai hei, ilmestyit sitten siihen kesken ilonpidon. No en riko, ihan vain kokeilen. Vähäsen.
Näin kieputan mittaa ja villiinnyn

Puuman Mittauspalvelu. Lahjomatonta osaamista.

Virallinen joulukissa

2009-12-07T23:42:00.003+02:00

Hei taas. Emäntä vaan niistää ja flunssahoureissaan se meni tällä kertaa niin pitkälle että tälläsi minulle tämmöisen joulunutun päälle. Taitaa ihmisparka viimein parantua kun aktiviteetteja alkaa kaipaamaan. Nyt olen sitten eläinpuodin virallinen jouluntoivotuskissa, hieno virkahan se kieltämättä on. Niin että mukavaa joulunodotusta vaan kaikille lukijoille.

Adan (1v) elämänohje

2009-11-13T19:10:00.002+02:00

Ottakaahan tyypit rennosti! Sitten yöllä jaksaa taas riekkua.

Reklamaation paikka?

2009-11-09T15:54:00.002+02:00

Jopas jotakin, totesi sihteeri aamusella kun ajatteli kahvin kanssa palan varrasleipää nauttia, leivässäni on jotakin siihen kuulumatonta. Viime aikoina on uutiskynnys iltapäivälehdissä ylittynyt kun myslistään joku epäonninen oli löytänyt seittiä ja toukkia. Mutta miten pitäisi suhtautua siihen että Linkosuon varrasleipään on päässyt tällainen sattuma sekaan? Soitanko seiska-lehteen vai vaadinko leipomolta hyvitystä? Eihän tämä tämmöinen käy laatuun ollenkaan.

Ja Kallen vuotispotretti

2009-11-08T18:50:00.002+02:00

Kalle Amadeus, esikoinen siis, juhlisti 1-vuotispäiväänsä makoilemalla pyykkikorissa. Aika tasakokoista porukkaa on tämä herraseura; sekä isä että pojat painavat kaikki 5,3kg.

Ja Kallen hirmusisko on kunnostautunut karhunkaatajana. Ei mikään turha lyyli tuo SiperianHipsu!

Synttäripotretti

2009-11-06T22:49:00.002+02:00

Ossi Puumanpoika malttoi pysähtyä siksi aikaa että kotiväki sai ikuistettua synttärisankarin valtaistuimellaan. On nuoressa miehessä komeutta kerrakseen ja karvaakin on tuplasti isäänsä verrattuna. Ulkoilu on Ossin rakas harrastus, ja isänsä tapaan pihalle pitäisi päästä oikeastaan koko ajan.

Talvi tuli ja meni

2009-11-06T14:13:00.003+02:00

Tässäkö se talvi nyt sitten oli. Niin oli kaunista ja valkoista vielä eilen illalla mutta nyt on taas märkää ja harmaata. Onneksi sentään kerkesin käydä ottamassa vähän tuntumaa valkoiseen hankeen.
Mitäs nyt sitten tehdään kun taas on ulkona märkää ja likaista. Ihan masentaa tämä tämmöinen.Kerri sentään on jo taas oma itsensä. Ei enää pulauttele pitkin mattoja ja jaksaa jo leikkiäkin ihan vanhaan malliin. Ehkä siitä irtoaa hupia näin sadepäivänä.

Tänäänkin on juhlapäivä

2009-11-05T14:18:00.002+02:00

Punahopeinen voimaviisikko, eli Metsälinnan A-pentue, täyttää tänään kokonaisen vuoden!
Ylpeälle isukille saa laittaa 1-vuotispotretteja (ja kyllä sihteeriemäntäkin mielellään komeita kuvia ihailee).

Onnea lapsukaisille ja pitäkäähän kotijoukot aktiivisina ettei ne sammaloidu. Ihmisolennot kun tuppaavat veltostumaan jos ei niitä toisinaan hieman aktivoi.

Hyvää nimipäivää Hertta-äidille

2009-11-04T21:59:00.002+02:00

Tänään on Hertan nimipäivä, eli rakkaat onnittelut äitikullalle Tammisaareen. Emäntä sattui keväällä paikalle kun äitikulta sattui maistamaan Tammikattilan Ylihovimestarin vierasvaraa ja kas, kamera räpsähti ja ikuisti omatoimisen siperianselviytyjän herkkuja maistelemassa.
Tänään jatkui rakennusvalvontaprojekti. Herkeämättä ja voimiani säästämättä valvoin kun toinen kerros keltaisia kuutioita löysi paikkansa. Kerriäkin touhu jaksoi kiinnostaa vähän aikaa, mutta on se vaan todettava että ei jokapojan älli riitä rakennusvalvontaa suorittamaan.. varsinkaan paimentolaiskoiran, etenkään jos se on toipilas...... Kerri kun on voinut pari päivää aika huonosti. Sitä vaan yrjöttää, mikä ei ole ollenkaan mukavaa. Emäntä antoi sille jonkun pillerin ja nyt se voi jo onneksi paremmin, sen verran sotkuista hommaa on koiran pahoinvointi. Sitäpaitsi ei sitä tohdi edes kiusata kun se on tavallistakin reppanampi.

Valkoinen kypärä

2009-11-03T22:42:00.002+02:00

Sellaisen oitis tarvitsen. Sekä pienen muistiinpanokansion.

Koin tänään vahvan kutsumuksen rakennusmestarointihommiin ja kunhan emännän silmä vaan välttää niin totisesti uutta kutsumustani aion seurata. Selkeästi meidän pihapiirissä alkaa nyt tapahtumaan jotain suurta: eilen rakennettiin tuohon kuistin eteen hienoa puukehikkoa (ehdottomasti kissan kiipeilyvirikkeeksi, arvelen) ja tänään koko komeuden päälle täräytettiin keltainen peltinen talo. Vuoroin kuistilta......ja vuoroin keittiön ikkunasta seurasin kun niitä taloja ilmestyi vaan lisää ja lisää.
Aivan vastustamattoman mielenkiintoisen näköistä toimintaa, kyllä tuohon täytyy ehdottomasti päästä mukaan mestaroimaan. Emäntä (huokaisten) arveli että vielä ainakin toinen kerros tuohon rakennelmaan laitetaan, huomenna on siis minulla paljon valvottavaa!

Kurpitsajuhla

2009-11-01T23:21:00.003+02:00

Tämmöisiä meillä oli eilen, ja kauniin oransseja lyhtyjäkin. Ne on niitä emännän juttuja joista on paras pitää tassut erossa.Tänään oli sitten kurpitsalta järjen valo sammunut, piti oikein kurkistaa että eikö siellä todellakaan ole ketään kotona.

Ei irronnut kurpitsoista riemua. Mitäs sitten keksittäisiin, oi vaitelias toverini sammakkoprinssi?

Fiksu käyttää heijastinta

2009-10-25T23:23:00.002+02:00

Ossi Puumanpojalta tuli postia kera hienojen kuvien.

Ja asiakin on näin syyspimeällä kovin tärkeä ja ajankohtainen: Vaikka kissalla silmät pimeässä kiiluukin niin silti fiksu kissa käyttää heijastinta. Ja kaksijalkaiselle ulkoiluttajallekin moista kapistusta Puuman blogi suosittelee. Ja vaikka useampaakin yht´aikaa.Kyllä nyt näkyy Ossi komeasti pitkän matkan päähän!

Puuma hei, nukutsä?

2009-10-23T13:02:00.002+03:00

Kas, kissanriiviö taisi sammahtaa. Tai sitten se pökertyi, kyllä täällä äsken sellainen meno olikin että oksat pois.

Hahaa, enpä nukukaan, kunhan huijasin! Tuo vaan, Kerri, se iso nokkasi tänne päin. Otetaan pienet painit ja pyrähdykset...
... villiinnyn taas ja täältä alhaalta päin hyökkään...!
"Emäntä auta nyt, ihmisen paras ystävä kärsii. Kissaeläin tuolin alla väijyy ja vainoaa."

Syysmuotia

2009-10-12T00:01:00.005+03:00

Täytyy todeta että aina sitä vaan jaksaa yllättyä siitä, kuinka vähästä ihmisolento ilahtuu. Kuten esimerkiksi siitä että se saa pukea kissan villapuseroon. No, mikäs siinä, hienohan tämä on ja ihan käsin neulottu.

Ei emäntä sentään tämmöisiä minulle vakikäyttöön ole hankkinut, kyllä Siperiankissalla sen verran reilusti karvaa omasta takaa piisaa ettei vilu yllätä.

Mutta kun kerran tunnetusti olen kovin komea niin sain toimia mallina ja esitellä eläinpuodissa myynnissä olevia puseroita. Mitäs tykkäätte?

Kyllä mieskissakin voi punaiseen sonnustautua ilman että ego siitä vaurioituu.

Ja ruskean sävyisessä jumpperissa kelpaa istuskella kuvauksellisena.

Mutta nyt jos totta puhutaan, niin alkaisi nämä mallinhommat tältä erää riittämään. Työuupumus muuten iskee ja syömäänkin voisi jo mennä.
Kyllä vain, katsokaa nyt. Näin suuresti uuvutti työnteko kissan että ei edes palloa jaksa pyöräyttää. Sihteeriemäntä hei, et viittis vähän antaa pallolle vauhtia kun mulla on tassut näin kerrassaan hyvin aseteltuina ja rennosti?

Se on syksy...

2009-10-09T23:14:00.007+03:00

...Mikä taas tarkoittaa sitä, että ulko-ovi ei ole enää koko aikaa auki, mikä taas on äärettömän turhauttavaa ja tylsää. Mutta ei huolta, kyllä minäpoika tekemistä keksin. Sammaloituminen ei aktiiviselle nuorukaiselle sovi, sen puuhan jätän suosiolla emännälle.

Teknistä osaamistani olen laajentanut porakoneen käyttämiseen. Tai siis pöytää täällä yhtenä päivänä palasiksi pistettiin ja täytyihän minun hommassa avustaa ja hyviä neuvoja jakaa.
Vakavana valvoin koneenkäyttäjää, vaikka vekottimesta lähtikin sopimattoman kova meteli. Työ tulikin tehtyä ensiluokkaisesti.
Meidän kuistilla riippunut varsin mielenkiintoinen (mutta sittemmin vihamieliseksi paljastunut) kasvis muutti sisätiloihin ja keittiön pöydän yläpuolelle. Saa roikkua tuolla ylhäällä ihan rauhassa, en ole sitä näkevinänikään. Emäntä saattaisi houria jotain sen tapaista että kissa olisi saattanut esimerkiksi punaisen puikulan puskasta tipauttaa ja sitä rouskutellut ja saanut opetuksen... mutta siitä minä en tiedä mitään. Paitsi että roikkukoon rehu ihan rauhassa, ei voisi vähempää kiinnostaa.

Mietiskelyä ja rentoutumistakaan ei sovi unohtaa. Se jos mikä tuo päähän uusia ideoita ja ajatuksia. Se on muuten merkillistä että nerokkaimmat oivallukset tulevat yöaikaan. Emäntä voisi kyllä osoittaa enemmän avarakatseisuutta ja ymmärrystä kissaeläimen performanssien suhteen. Toisinaan vaan itseään on pakko toteuttaa, muutenhan sitä vallankin ahdistuu.

Niin että on täällä puuhaa ollut, vaikka minkä sorttista. Ulkoiluakaan ei sovi lyödä laimin, tilukset täytyy säännöllisesti tarkistaa. Ja jos ei emäntä sitä muuten tajua niin asiasta täytyy muistuttaa.
"No, ovi on auki ja valjaatkin kuistilla jo valmiiksi. Mars matkaan ja menoksi, mieluiten nyt heti."
Emännän mieliksi vielä tähän tämmöinen linkki laitetaan. Kuulemma samankaltaisuutta on havaittavissa.. ei voi mitenkään pitää paikkaansa koska minä nyt vaan satun olemaan kertakaikkisen ainutlaatuinen.

Posti toi iloisen yllätyksen

2009-09-18T21:23:00.003+03:00

Sihteeriemäntä löysi työpaikan toimistosta tänään kovin ilahduttavan yllätyksen kirjekuoren muodossa. Esikoinen KalleArmas Hausjärven suunnalta oli koonnut cd-levylle komioita kuvia itsestään ja Hipsusta ja muistanut kokoelmalla isukkia ja sihteeriä. Kiitoksia kovasti sinne Hipsulaan ja rapsutuksia siperiankaksikolle toivottaa sihteeri.

Komeaksi on KalleArmas varttunut ja Hipsu-neito näyttää kovin tiukalta persoonalta. Kurissa ja rouvan nuhteessa varmasti esikoispoika varttuu.

(kuva isommaksi klikkaamalla)

Bzzzzzz..zz..z..

2009-09-09T00:53:00.004+03:00

Bzzz... arvatkaapa mistä se surina kuuluu? ..bzzz... ja miksi ilmeeni on ..bzzz.. niin muikea..

Olen keksinyt, että kärpäsen voi kätevästi napata suuhun ja ..bzzz... voi kuinka mukavasti se kitalakea kutittaakaan..bzzz..

Ja se vasta on antoisaa seurata kun emäntä yrittää pähkäillä että onkos se nyt ampiainen vai kärpänen minkä olen suuhuni napannut. Että voi olla ihminen utelias.
Ja juuri parahiksi ja tähän tilanteeseen sopivasti emäntä löysi netistä jonkun videopätkän. Katsokaa vaan tämä jos uskallatte; emännälle näytti ottavan aika koville, siihen malliin se äsken happea haukkoi ja sylki teetä pitkin olohuonetta. Ei todellakaan mitään tapoja ole ihmispololla voin vaan todeta.

Emännällä meni taas yli hilseen

2009-09-02T22:47:00.003+03:00

Kerrin kanssa oli ihminen lähdössä kävelylle kun se yht´äkkiä sai päähänsä alkaa säntäilemään ympäri asuntoa ja kissaa huhuilemaan. Juoksenteli eestaas tunnekuohun vallassa ja kurkisteli vaikka minne ja melkeinpä altani käveli.. ja taas sisälle säntäsi. Kunnes se viimein älysi että yläikkunan takaa moista performanssia seurailen (enkä olekaan hukkaan joutunut) niin ilahtui kovasti. On tämä vaan mainio paikka seurailla tilannetta, miten ihmeessä tämän vasta äsken keksinkään.

"Onko tuo nyt kovin järkevän näköistä säntäillä eestaas ja huhuilla. Tässähän minä olen ollut koko ajan"

Tällä lailla näin katsotaan ikkunasta sisälle, siellä se emäntä viipottaa.
Mainiot näkymät tästä on joka suuntaan, täytyy sanoa.

Jos tätä haukkaat...

2009-09-02T18:14:00.006+03:00

... niin lohikäärmeeksi muutut, peloitteli emäntä viatonta luontokappaletta.

Ei haukata sitten, ainakaan nyt ihan heti....mutta täytyyhän tämä uusi tulokas tarkasti tutkia ja tarkastaa.
Ihan joka kantilta.
Chilipuska tarttui kauppareissulta mukaan ja nyt sihteeri pähkäilee sille sijoituspaikkaa. Tietääkö kukaan lukijoista onko kasviksen lehdet tai varret myrkyllisiä? Toisin sanoen kuinka katon rajaan ja ulottumattomiin puska pitäisi ripustaa. Netistä yritin etsiä tietoa mutta ei sattunut silmään.

Hei taas, joko ehditte minua kaivata

2009-08-30T22:21:00.005+03:00

Olenhan minä ehtinyt puuhailemaan yhtä jos toistakin. Ja emäntä on viime aikoina huokaillut Jimin Poppoon blogissa, siellä kun on kuulemma joku pentukamera jota pitää alvariinsa kurkistella.

Kerrin kanssa ollaan päivää paistateltu kuistilla oikeastaan päivittäin ja auringon lämmöstä nautittu. Tai no Kerri viihtyy kyllä paremmin varjossa mutta koirathan tunnetusti ei oikein ymmärrä mukavuusasioiden päälle.
Ystäviä on käynyt kylässä ja meillä vieraat saakin olla tarkkana, kassista kun saattaa hyvinkin löytyä tämmöinen yllätys..
Ja Stella-koirakin meillä kylässä poikkesi. Viihdytin vierastamme innokkaasti kunnes meitä kaikkia alkoi ramasemaan makoisasti. On se vaan mukavaa kun käy vieraita!Juuri äsken syötiin yhdessä luuta isonenän kanssa.Jestas sentään, käypä se kätevästi noilla hampailla. Vaikuttavaa suorastaan.
Kyllä, arvelisin että nyt osaan pistää palasiksi luun jos tarve vaatii.

Hyvin mahdutaan

2009-08-08T20:42:00.002+03:00

Nimittäin läppäri ja minä emännän syliin. Yhtaikaa. Tietsikan webbikameran kuvakin sen todistaa.
Ja kuistilla kun oleiltiin niin aurinkokin lämmitti niin mukavasti.

Kerri ei sylissä olosta ymmärrä, se otti nokoset tuossa lattialla. No parempi niin, jäi minulle enemmän tilaa.

Ossi Puumanpoika opastaa, kissan punnitus

2009-08-06T21:45:00.006+03:00

Otetaan kissa ja mahdollisimman pieni purkki. Laitetaan kissa purkkiin ja koko hoito vaa´alle. Katsotaan lukema ja todetaan että siperialaisen kuuluu olla olemukseltaan pyöreä vaikka se niin pieneen astiaan mahtuukin.
Annetaan kissan viihtyä astiassa niin kauan kuin se haluaa.

Ossikin alkaa olla äijämäisissä mitoissa, puntari heilahti 4,6kiloon mikä on 9 kk:n ikäiselle nuorukaiselle oikein mainio paino.

Yksin kotona (Kerriä ei lasketa)

2009-08-01T22:12:00.003+03:00

Emäntä kävi humputtelemassa Kaapelin näytelmässä ja ties missä muualla. Ja arvatkaapa kuka oli kotona unohdettuna ja tylsistyneenä. En edes kävelylle ole päässyt tänään vaikka ilma on ollut mitä mainioin. Mulkoilenkin emäntää jonkin aikaa tuomitsevasti, ties vaikka närkästynyttä kissaa jollain herkulla lahjottaisiin.
Enkös muuten olekin vallan rotumääritelmän mukainen, Siperialaisenhan kuuluu olla olemukseltaan pyöreä, hiukan tuo jalka tosin häiritsevästi sojottaa.

Siilivaara ja linjakas SuurpetoPuuma

2009-07-30T12:17:00.003+03:00

Karvakaulus putoaa mutta korvatupsut senkun komistuu! Ilves minusta tulee. Hitaahkosta poistumisestani tv-kaapin alta johtuen emäntä päätti pistää minut puntariin. Eläinkauppaan siis tallailtiin, siellä on oiva vaaka kissan massan mittaamiseen.

Tämmöinen liikennemerkki oli ilmestynyt matkan varrelle. Emännän mielestä se oli harvinaisen asiallinen ja hieno. Meillä asui keväämmällä postilaatikon alla tuommoinen. Kovin olisin ollut halukas tekemään tuttavuutta, mutta otus alkoi vaan puhisemaan ja poksahtelemaan ja muuttui palloksi kun sitä yritin ystävällismielisesti lähestyä.
Puodin puntari heilahti melkein 5,2:een kiloon. Asiallisissa lukemissa liikutaan siis ja eipä tällä liikkumisella vatsa paljoa ehdi kasvaakaan. Pikkuisen saisin kuulemma jopa vielä lihoakin.

Täytyy todeta että panostaisin ruokavaliossani enemmän tuoreravintoon jos emäntä ei olisi niin tiukkapipoinen omatoimisen ravinnonhankinnan suhteen. Mutta vaania toki voi ruohikon suojista...
... ja vaeltaa pitkin tiluksia kuin leijonakuningas mureaa saalista tähyillen.
Jaa mitäkö tällä kertaa sain napattua. Johtuen tuosta perässä kävelevästä naisihmisestä, varsinainen riista täytyi suureksi harmikseni sulkea pois laskuista. Tämmöisen sitten sain kiinni.. onhan sekin aika hieno, kai.

Tässä on nyt jotain hämärää

2009-07-28T11:08:00.002+03:00

Tuossa edellisessä postauksessa esittelemäni puuhalaatikon on saanut kätevästi auki täältä kaapin alta ja tämä on ollut mainio väijymispaikka muutenkin.
Mutta mitä ihmettä, nyt on selkeästi jotkut mittasuhteet muuttuneet... eihän täältä enää sujahdetakaan pois muina kissoina.
Gnnnhh... litistys. Hitto sentään kun meinaa päänahkakin venyä niin ettei silmänreiätkään kohdillaan kestä.
Ja emäntä, tässä kohdin nauraminen on todella epäsopivaa, tiedoksi vaan.

Löytyisikö viihdykettä

2009-07-21T13:41:00.004+03:00

Sattuipa somasti. Yleensä tämän laatikon edessä on jakkara ja silloin tätä on vaikea saada auki (yhtenäkin yönä tässä taannoin täältä löytyi vallan mainiota ajanvietettä) , mutta nyt harmittava este on poistettu ja tie viihdykelaatikkoon on avoin.
Mitäs täältä tänään löytyykään.. täytyy oikein varpistaa että ylettyy...
Saalis tuo siperianpedon olemukseen aivan uutta ryhtiä, eikös vaan.
Huiskalta nirri pois, voi että tämä osaakin olla ihanaa!

Nyt sylettää

2009-07-21T13:28:00.002+03:00

Huolella vaalimani ja kasvattamani villapöksyt joutuivat äsken emännän käsittelyn kohteeksi. Kampaaminen olisi vielä mennytkin mutta sitten se otti sakset käteensä ja nips ja naps, kuulemma oli takkuja jotka piti poistaa. Ai että syletti, mutta ei se sitten mitään kuitenkaan auttanut.
Ja shampoopulloa se äsken katseli siihen malliin että noinkohan tässä vielä kylpyyn joutuu.

Houston, we had a problem

2009-07-15T11:34:00.006+03:00

Vanha, kunniakkaasti aikansa palvellut läppäri sanoi sopimuksen viimein irti. Aikansa se yski ja runksutti ja sitten meni sihteerillä hermo.

Nyt meillä on uusi kone ja voi pojat, siinä on paljon isompi ja mukavampi näppäimistö missä voi istuskella kun emännän silmä vaan välttää.

Ja filmitähdeksikin tämän kanssa kuulemma pääsee, ... ehkäpä seuraava suosikkiohjelma laatutietoisten katsojien keskuudessa tulee olemaan "Puuma-tv 24/7". Kyllä sitten on BigBrother helisemässä kun vien sen katsojat, vapise SubTv!

-Blogin pitäjä koneella webbikameran ikuistamana-

Fillaria huoltamassa

2009-07-06T12:39:00.003+03:00

Eilen emäntä raahasi kuistille kellarissa pölyttyneen maastofillarinsa ja alkoi irroittelemaan siitä osia.
Tokihan siinä hommassa konsulttia tarvitaan, tuumasin, keskeytin päivänokoset ja siirryin työnjohdollisiin tehtäviin valvomaan että kaikki sujuu niinkuin pitääkin.Onpa veikeää. Kun tuota poljinta tassulla käppäisee niin se kivasti pyörähtää.

Rapatessa roiskuu; otsapesulle jouduin huoltokeikan päätteeksi. No, nyt pääsee emäntä fillaroimaan. Sekin on ehkä hieman villiintynyt kun nämä helteet loppuivat. Kerri ja minä ollaan ainakin paljon tarmokkaampia kun on viileämpää, riekkuminen on paljon mukavampaa kun ei heti ala läähätyttämään.

Kuka siitä bikinilookista perustaa...

2009-06-29T12:07:00.004+03:00

...en minä ainakaan. Kyllä kissalla komea kaulus täytyy olla. Ja villahousutkin.
Kävelytin emäntää pitkän tovin pihalla hellepäivän kunniaksi. Ei se vaan sovi että ihminen makaa kirjan kanssa keskellä pihaa ja eläimet joutuvat kuistivankilassa kärsimään, kyllä vapauden huumasta ja nurmikosta varpaiden välissä täytyy päästä nauttimaan edes valjastelun merkeissä. Niin, ja onhan minulla täällä kotinurkilla sankka ihailijajoukko jota täytyy tervehtiä aina toisinaan.
Muuten oli kyllä varsin mukavaa kävelyllä mutta kyllä tietyissä asioissa emäntä voisi sitä nutturaansa vähän löysätä, totean vaan. Se nyt vaan on niin että kaikkea mielenkiintoista pitäisi maistaa tai ainakin tassulla kokeilla... onko se nyt niin vaarallista jos muutama kukkanen iloisen leikin tiimellyksessä varrestaan irtaantuu.
Tässä ei saanut roikkua kun muka pörriäinen pistää...
... ja tämäkin on muka jotenkin erikoinen...
... ja tätä emäntä vahtii kuin Kerberos konsanaan.

"Kunnioittavimmin tiedustelen saisiko tätä apilaa haukata?"
No onneksi sentään meidän nurkilla riittää tutkittavaa muutenkin. Melkein jo ehdin...
... vaivihkaa luikahtaa naapuritalon kellarin uumeniin tutkimusretkelle mutta pahkeinen kun aikeeni huomattiin hieman liian aikaisin.
Niin pitkään kuitenkin tallailtiin (ja muutamaan puuhunkin singahdin) että ihan alkoi läähätyttämään. Lepäilen tässä tovin ja vatsanalusta tuulettelen, katsotaan sitten mitä illaksi keksitään.

Adalmiina Puumantytär

2009-06-29T11:50:00.003+03:00

Mannan ja Puuman poikalapsosia on blogissa esitelty aiemmin vaan tässäpä viimeinkin kuva tytöntylleröisestä. Adalmiina kuvassa tuimana poseeraa, on neitonen kuulemma kovin jämäkän ja rotevan tuntuinen. Ja erikoisen seurallistakin sorttia, vaan avustaahan isänsäkin väsymättä kodin askareissa ja on mitä mainioin seuramies kun vieraita saapuu.

(Kuva Jimin Poppoosta)

Päivän kysymys: Mikä puuttuu kuvasta?

2009-06-13T20:57:00.009+03:00

Aivan oikein, muutamakymmen senttiä narua. Eikä muuten löydy puuttuvaa pätkää mistään, voihan kehno sentään.

Tämän totesi emäntä aamupäivällä ja ilahdutti Tammikattilan ylihovimestaria puhelulla asian johdosta.

Sen jälkeen emäntä pirauttikin Catvet:iin ja Felinaan, joissa kummassakin vastasi ystävällisääninen puhelinvastaaja. Mevetissä langan päähän valikoitui ihan oikea ihminen joka piipahti lääkäriltä kysymässä ohjeita siltä varalta että puuttuva narunpätkä sattuisikin muhimaan kissan uumenissa. Rauhoitteli vielä että usein nuo narut tulee itsekseen läpi, lanka on kuulemma pahempaa.

Tuumasta toimeen ja ohjeita soveltamaan, tällä kertaa matokuuri ei-niin-eläväistä-mutta-sitäkin-pitempää siimaoliota vastaan. Troppi löytyi meidän lääkekaapista, tätä on meillä aina varastossa.( Samoin kuin purkkiparsaa, joka muuten on oiva apu jos koira sattuu syömään jotain sopimatonta. )

Nyt sitten odotellaan parafiiniöljyn vaikutusta ja etsiskellään puuttuvaa pätkää nurkista, josko sittenkin se jostain löytyisi.
Ja saman tien tohtoriin jos alkaa oksentelu tai jonkin sortin poteminen.
"Ai naru. Mikä ihmeen naru. Kiitos kysymästä, olo on oikein oiva ja ruokakin maistuu, kalaöljy tosin maistui hieman omituiselle. Ja voisitko mitenkään lakata tuon tuijottamisen, kissahan siitä vallan vaivautuu. Ja pitääkö sitä hiekkalaatikkoa tunnin välein penkoa, olkoonkin että siisti toki täytyy olla... mutta rajansa kaikella."

Su 14.6. klo 12
Naru kateissa edelleen. JaPuuma senkun porskuttaa; Ruoka maistuu ja pihalle pitäisi päästä. Olisikohan tästä nyt päästy säikäyksellä tällä kertaa?

Ei heikkohermoisille

2009-06-10T12:44:00.004+03:00

Kovin samantyylisiä kuvia putkahti sähköpostiin, näyttää pojilla olevan kovin yhteneväiset harrasteet.
Räksä-riepu kohtasi tiensä pään ja täytyy todeta että SuurellaSaalistajalla on melkoisesti isänsä ilmettä. (Ossin emäntä tosin arveli että ehkä isosisko on hoitanut likaisen työn ja Ossi Puumanpoika päätti omia saaliin.)
"Tämä on MINUN saaliini. Älköön kukaan siihen koskeko tai ei hyvä heilu."
Eikä totisesti huonommaksi jää esikoispoika Kalle-Amadeuskaan.
"Hitsi sentään mikä saalis. Ei tästä voi millään irroittaa. Sohvalle voisin tämän viedä ja herkutella siellä mutta voi kehveli kun tuo emännän muotoinen ankkuri perässä roikkuu ja toimiani rajoittaa."

Puumalla ei ole ulkotarhaa, meillä on vain verkotettu kuisti joten saaliit on onneksi jääneet vähiin yhtä lintua (jonka sihteeri huomasi vasta kun havaitsi oksennetut jäännökset matolla, jotka Kerri ehti pistää ilolla poskeensa ennenkuin siivooja ehti paikalle. =/) ja jonkin sortin hiirulaista lukuunottamatta.
Puuma varmasti arvostaisi metsästysmahdollisuutta kovastikin mutta emäntä ei jaksa kovastikaan innostua elävän ravinnon jäänteistä sisätiloissa.
Kovin on ihmisolento ymmärtämätön ja tiukkapipoinen tässä(kin) suhteessa.

Kissakasvislaatikko

2009-06-09T00:07:00.004+03:00

Hyvä on sitten... mansikassa ei saa roikkua, se tuli jo selväksi. Nyt emäntä tilasi mustikantaimia, ja nekin se aikoo omia ihan vaan itselleen. En ehtinyt kuin melkein maistaa varpua, (oikeastaan olin vasta aikomassa) kun niuho marmattaen kiikutti taimensa kissan ulottumattomiin.

Tarkemmin ajatellen tälläkin kertaa laatikko osoittautui käyttökelpoisimmaksi hyödykkeeksi. Onkohan emäntä koskaan tajunnutkaan kuinka viihdyttävää voi olla pahvilaatikossa päivystäminen. Kokeilisi joskus niin ehkä se ei stressaisi niin paljon kaikesta aivan epäoleellisesta.
Tammisaaressa pyörähti emäntä eilen seitsemää ragdoll-riiviötä ihastelemassa. Ja tietysti muitakin Tammikatteja tervehtimässä.

Sulo olisi vielä vailla omaa perhettä, melkoinen komistus kaverista kasvaa varmasti kun nyt on jo kollimaisuutta ilmeessä runsain mitoin.Kuvia eiliseltä reissulta löytyy lisää täältä , käykäähän ihailemassa.

Oma maa mansikka...

2009-05-28T21:19:00.005+03:00

...vai oliko se sittenkin kielletty hedelmä joka viekoittelevasti amppelissa roikkuu.

Joka tapauksessa, taas on meille ilmestynyt yksi asia jossa ei saa toteuttaa itseään. Ihan todella, yritin kovasti vastustaa kiusausta...

...ei, en kestä enää! Tarzan hyökkää ja liaaniin ripustautuu, vapiskaa viidakon rosvot ryökäleet!
Ai kuka roikkuu? Missä? Ei täällä ainakaan yhtään kukaan.

Hopsis, kuinkas nyt näin... liaani repsahti juuri kun satuin tässä muina kissoina istuksimaan. Ja vähän nyrjähtäneeltäkin se näyttää. Outo sattuma kerrassaan varsinkin kun kukaan ei missään tapauksessa koskenut yhtään mihinkään.
Osallistuin muuten valokuvakilpailuun koska meille pitää nyt saada auto ja semmoinen siinä on pääpalkintona. Kuljettajahan minulla jo onkin. Käykäähän sivustolla ihailemassa muitakin kuvia, mutta tietysti eniten minua.

Synttärisankari

2009-05-19T19:02:00.002+03:00

Isonenäisellä tyypillä on tänään merkkipäivä, se täyttää tänään kuusi vuotta! En oikein ole selvillä kuinka paljon se on mutta varmasti sen täytyy olla ihan kunnioitettava ikä.

No, ei passaa kuitenkaan päästää koirakaveria sammaloitumaan, lupaan siis väijyä Kerriä vastaisuudessakin aktiivisesti ja väsymättä.
Saadaankohan me tänään jotain juhlaherkkua...

Lapset Tampereella

2009-05-17T22:35:00.003+03:00

Näin komeita kissanuoria on Mannan ja minun jälkikasvusta varttunut.

Ossilla on tosiaan silmissä tuttu katse.
Ja Ada-sisko on niin kovin neitimäinen.
Kyllä näitä lapsia kelpaa esitellä!
(kuvat Ossin porukoilta :) )

Aurinkoista päivää ja uusia ystäviä

2009-05-17T01:07:00.003+03:00

Auringonpaiste tekee emännän ihan oudoksi. Silloin ku se ei ole Kerriä tai minua viihdyttämässä ulkosalla niin se istuu itsekseen pihalla kärventymässä. Sitten iltaisin se istuu punaisena sohvan nurkassa itseään rasvaamassa. Luulen että se on päättänyt ruveta ihan oikeaksi punanahaksi, tosin mielestäni emäntä on kyllä jo hivenen yli-ikäinen Pocahontakseksi.. ihan vaikka sille laittaisi sulankin päähän. Varokoon eläinkaupan Roope punaisia pyrstösulkiaan kun emäntä löytää sisäisen inkkarinsa...

Kuitenkin... tänään taivallettiin pitkään ulkosalla. Oravapaistit kilvan puissa kisailivat......vaan eivät mokomat suuhun pudonneet vaikka puun alla pitkään ja hartaasti päivystin.
Loppujen lopuksi ei enää hermo pitänyt vaan päätin ryhtyä tuumasta toimeen ja hakea itselleni välipalan. Eihän siitä mitään sitten loppujen lopuksi tullut kun emäntä roikkui painona narun päässä. Toisinaan tämä tällainen ulkoilujärjestely on kerrassaan turhauttavaa.
Kotikadullakaan ei tullut yhtään ihailijaani vastaan. Melkein jo synkistyin, täytyyhän ulkoilevan kissan aina ainakin muutaman ihailevan katseen kohteeksi päästä.
Vaan voi ihanuus: viereiseltä pihalta löysin muutaman uuden ystävän! Oikein leikittivät minua risulla ja sitten ihaillen silittivät turkkiani, minua pyydettiin kyläänkin. En millään olisi malttanut lähteä pois, suosion loisteessa oli niin mukavaa paistatella. Luulenpa että tiedän mihin suuntaan seuraavaksi vien emännän kun lähdetään ulkoilemaan!

Ai niin, illalla sain vielä hienoja uutisia jälkikasvustani. OssiPuumanpoika ja Adalmiina olivat Tampereella näyttelyssä. Emäntä sai illalla puhelun Tammikattilan ylihovimestarilta joka kehui lapsukaiset kertakaikkisen hienoiksi siperialaisen aluiksi. Ossilla on kuulemma isänsä ilme ja Adalmiina on kovin kaunis. Löytyisiköhän näyttelystä kuvia joita täällä blogissakin voisi julkaista?

Västäräkistä vähäsen...

2009-05-12T23:37:00.003+03:00

Hermot meinasi mennä tuossa aikaisemmin keväällä kun meidän omenapuuhun muutti pullea kyyhkyspariskunta. Niitä me Kerrin kanssa suu napsaten vahdattiin. Mutta nyt ne ovat kadonneet jonnekin.

Tänään olosuhteet muuttuivat kerrassaan sietämättömiksi kun pihalla hypähteli eestaas herkullisen näköinen västäräkki. Kovasti yritin tassullani kurkottaa ihan pihanurmikolle asti ja kaikin tavoin tunkea itseni vapauteen... mutta en onnistunut. Jäi paisti saamatta.
Arvatkaapa ottiko päähän?

Kolme komiaa veljestä (tai siis neljä) :)

2009-05-06T23:15:00.008+03:00

Edit: Löytyihän se kuva neljännestäkin veljeksestä. Eli kuvassa Mico, ilmeessä runsain mitoin siperiaa, korvat taisteluasennossa. Komea mies hänkin!

Siellä Myyrmäen näytelmässä missä olin huhtikuun lopulla, oli taas Tammikatin komea veljessarja edustettuna mallikkaasti. Neljä meitä oli paikalla ja kolmea kuvattiin oikein niin että nettigallerioihin päästiin. Isoveli Mico ei tällä kertaa kameran eteen sattunut mutta jos kotijoukoilla olisi joku edustava potretti näyttelystä niin mukavaahan olisi neljäskin veljes tähän kuvasarjaan lisätä :)

Ensimmäisenä saa olla Suloveli, ihan sen takia kun se osasi käyttäytyä meistä parhaiten. (Sulon kuva löytyi Kaiuksen WebGalleriasta)Seuraavaksi konsulttiveljeni Åttå (myös Kaiuksen ikuistamana)
Ja viimeisimpänä Minä Itse, herra aurinkoinen, matkalla näyttely-yksiööni herkkukupin ääreen, sen jälkeen kun olin opastanut tuomaria kuinka kissan intimiteettiä tulee kunnioittaa. (Kuva: Heikki Siltala)

Puhdasta tuli

2009-05-06T13:57:00.002+03:00

Ja ihanan lämmintä ja pehmeää. Hyväksyn.
Äläkä emäntä ollenkaan huokaile, kuivurinlämpimät pyykit yksinkertaisesti täytyy tassuilla leipoa entistäkin pehmeämmiksi.

Oikeastaan minut pitäisi ottaa pyykkitupaan mukaan. Jos ensi kerralla piiloutuisin vieläkin paremmin pyykkikassin pohjalle niin ehkä emäntä ei huomaisi salamatkustajaa ennen kuin oltaisiin perillä.

Hurjan hauskaa vappua...

2009-05-01T12:21:00.002+03:00

...toivotteli Ossi Puumanpoika eilen. Ja lähetti meille hienon kuvan vapputoimistaan.
Jotenkin on tutunoloinen kiilto pikkukaverilla silmissä, toteaa Puuman sihteeri. ;)

Taas kissaa riistetään

2009-04-29T12:56:00.002+03:00

Emäntä on omituinen. Se lähti tänään aamulla jonnekin aivan sopimattoman aikaisin. Ja tuli jonkin ajan päästä takaisin kuolaten, tuijotti tyhjin katsein kahvipurkkia ja hetken mietittyään kiehautti kupillisen sitä mustaa litkua josta se niin pitää. (Minä pidän siitä valkoisesta jota sekaan laitetaan, se on ihanaa).
Sitten se hörppäsi kupista, kirosi hetken, kuivasi rinnuksensa ja sukelsi pää edellä kaapin syvyyksiin.
Ja voi pojat mikä ihana lelu sillä olikaan kädessään, muovipilli!! Ehdin sen jo napata hampaisiini, mutta kyllä kahvinhimoinen emäntä yllättävän nopsasti liikahtaa; en ehtinyt saaliini kanssa uunin päälle karkuun. No, annan emännän tuudittautua siihen uskoon että olen unohtanut koko asian ja sitten minä tuon pillin nappaan (koska kissan leikkeihin se on selvästi tarkoitettu, siitä ei ole epäilystäkään)
... siristän silmiänikin näin niin se ei huomaa kuinka väijyn sopivaa tilaisuutta.
Mikä ihmeen paikka se hammaslääkäri oikein on ja tuleeko siellä ihmisolento aina noin omituiseksi niinkuin emäntä. Onko teillä muilla samanlaisia kokemuksia?

Vielä kuva lauantailta

2009-04-29T12:36:00.002+03:00

No minähän se tässä komeilen kuinkas muutenkaan, useampikin setä kuvasi minua isolla kameralla ja täytyy sanoa että melkoisen hyviä kuvia oli tuloksena.. vaan eipä mallissakaan ollut moittimista, kröhöm.

Lisää kuvia minusta ja muistakin lauantain tähdistä löytyy Pekka Savolaisen galleriasta, käykää ihmeessä ihailemassa!

Mmmm... julkisuus häikäisee aivan.. mutta nyt riittää, voisin palata näyttely-yksiööni aterioimaan. Palveluskunta, kantakaa minut herkkuaterian ääreen.

Pitkä päivä ja pitkän päivän ilta

2009-04-25T21:00:00.004+03:00

Kotona viimein. Pitkän päivän vietin näytelmäshowssa Myyrmäessä. Niin, ja oli siellä tietty emäntäkin mukana.
Show on semmoinen paikka jossa makoillaan pienessä häkissä koko päivä, emäntä tarjoilee ruokaa ja juomaa ja ihailijani käyvät sankoin joukoin ihailemassa minua ja ylistämässä komeuttani.
Jossain välissä mennään toviksi pöydälle toteamaan että pöydän ääressä istuva mies-tai naistyyppi osaa leikittää kissaa huiskalla ja kirjoittaa.

Tänään meinasi ensin mennä sukset ristiin sen kirjoittajatyypin kanssa, se kun meinasi häntääni käydä kopeloimaan (sellainen ei ole nykyään sopivaa) ja siitä piti huomauttaa melkoisen ISOIN kirjaimin. Tässä asiassa kun saavutimme yhteisymmärryksen niin homma alkoi sujua: täti leikitti minua hieman ja sitten seurasin että naistyyppi osasi piirrellä kirjaimia paperiin. Toisinaan ihmisiä täytyy hieman opastaa kun tuppaavat käymään liian tuttavallisiksi.

Lopun päivää jatkoinkin sitten vastaanottoani häkissä ja ihailin saamaani kaunista ruusuketta.

Ai niin, nenäni on kuulemma hieno mutta hieman roomalainen ja häntäni pensasmainen. Eli jälleen minut on virallisesti komeaksi todettu.

Jaahas, kotona viimeinkin.
Vielä pitää reissukassi purkaa, siinä hommassa kissan apu on välttämätön.

Yksinkertaisesti vastustamatonta

2009-04-21T12:07:00.002+03:00

Laatikot nimittäin. Emäntä haki minulle postista eilen erikoisen onnistuneen yksilön.
Turha roina pois laatikosta jonka jälkeen se pääsi parempaan käyttöön.

Täältä onkin oiva vaania, olen melkein näkymätön.
Odotan hipihiljaa kunnes joku pahaa-aavistamaton erehtyy menemään ohitseni hiukan liian läheltä... saaliini ei tule koskaan tietämään mikä siihen iski.
Saalistusrupeaman jälkeen koristelin itseni taitavasti punajuurimehulla. Häntä ja kintut ja vasemmanpuoleiset viikset hohtivat kauniin pinkkeinä mutta arvatkaa osasiko emäntä moista väriloistoa arvostaa; katin kontit sanon minä. Pesulle mentiin niin että hippulat vinkui (ei malttanut emäntä edes kuvaa räpsäistä ja silloin on kuulkaas tosi kiire) ja hieno väri oli kohta muisto vain. Ei kuulemma sovi lauantaina näytelmässä olla riemunkirjavana.

Vuoden flegmaatikko valittu...

2009-04-15T20:32:00.002+03:00

...emännän yksimielisellä päätöksellä.

"Höh no joskus ei vaan jaksa polla säteillä. Sielussa on autius, minkäs teet."

Kukkuu

2009-04-13T22:42:00.004+03:00

Ja melkein myöhästyneet pääsiäistoivotukset blogin lukijoille myös eläinkaupan tyypeiltä!

Kuvassa eläinpuodin Virallinen Toivottaja ja TyönJohtaja Roope.

Päivänpaistattelua ja pääsiäistä

2009-04-11T19:11:00.003+03:00

Aiai kun aurinko tänään lämmitti niin mukavasti. Me parkkeerattiin kuistille paistattelemaan koko porukka. Ja emäntä haki oikein minulle tällaisen tuolinkin jonka valtasin saman tien sillä aikaa kun ihmisolento haki itselleen kirjan ja kupillisen kahvia. Kateellisen näköisenä emäntä mulkoili auringonottoani kantamustensa kanssa ja istahti sitten huokaisten kuistin puupenkille. Omituista synkistelyä sanon minä, ihan mukavaltahan se penkillä kököttäminen näytti näin lepotuolista käsin arvioituna.
Nyt on kuulemma joku juhla ja sen takia meillä on hyllyssä jänö ja kukko. Ja joku väittää nähneensä koristeena myös kissan, mutta siitä minä en tiedä mitään. Tai jos jotain aiheesta tiedänkin niin vaikenen.

Minäpoika karkasin

2009-04-08T13:51:00.004+03:00

Eilen illalla myöhään kun emäntä päästi Kerrin pissalle niin minä luikahdin. Ajattelin että täytyyhän tilukset katsastaa kun en ole liian pitkään aikaan päässyt valjastelemaan, on muka ollut niin kuraista. Otin siis oikeuden omiin tassuihini. Käyskentelin häntä pystyssä lähipihoilla ja otin muutaman spurtinkin raikkaassa yöilmassa. Ja emäntä ja Kerri seurasivat uskollisesti perässä. Aikani jaksoin vaeltaa, sitten kävelin emännän viereen ja ilmoitin että matkustan loppumatkan sylissä. Näin tämä meillä toimii, täytyy sanoa että oli kovin virkistävää.

Tänään suoritin taas valvontaa, tosin kuistilta käsin ja kaltereiden takaa. Tiedättekö, meidän pihalle on muuttanut pulupariskunta. Korvani oikein valahtivat kohti kainaloita kun muutuin näkymättömäksi ja aloin pohtimaan millä moiset paistit saisi metsästettyä parempiin suihin.

Kerrikin tuli kanssani asiaa pohtimaan, mutta koirille tyypilliseen tapaan isonenä nosti aikansa katseltuaan kamalan äläkän ja pelästytti illalliseni jonnekin pois. No, kyllä ne palaavat... minä jaksan odottaa.Lintuillallisen paluuta odotellessa päätin leikkiä Kerrillä. Sitä on kiva tassulla käpätä kun ei tuohon valtaisaan nokkaan voi olla osumatta.

Komeat pojat ja melkein seitsemän veljestä

2009-04-06T13:24:00.007+03:00

Emäntä on ollut jossain liesussa koko viikonlopun. Kissanäytelmissä messukeskuksessa lauantaina (kuvitelkaa, se unohti minut kotiin. On sillä aika pehmeä pää) ja sunnuntaina se oli menossa helmat hulmuten kohti Tammisaarta ja Tammikattilaa. Eli kissaeläin on ollut heitteillä ja hyljättynä, aivan karmeaa on tällainen meininki.

Mutta iloisempiin asioihin. Poikalapsosilta on tullut postia ja oikein kuvien kera. Kovin komeiksi kollinaluiksi ovat varttuneet, esikoinen on kolliutunut jopa siinä määrin että pääsee huomenna eläinlääkäriin käymään ja tulee konsulttina kotiin. Muutenkin tyypillä näyttää olevan asennetta, kuvassa Hipsu-hirmuiselle on uskaltanut kieltä näyttämään.

Ja OssiPuumanpoika on kasvanut ihan mahdottomasti myös. Pitkä häntä ja kintut, hyvä niin koska se lisää ulottuvuutta. Ja joka paikkaanhan täytyy siperiankissan päästä, muuten ei tule elämästä yhtikäs mitään.

Sunnuntaista emännän kameralle oli tallentunut tämmöisiä otoksia. Ylihovimestarin hoivissa Tammisaaressa oli tällä kertaa melkein seitsemän veljestä, eli naistenpäivänä syntynyt ragdoll-pentue. Kuusi poikaa ja tytöntyllerö. Onneksi se ei tuommoista meille tuonut, eihän noin pienen kanssa voi edes vielä leikkiä. Lisää kuvia pikkutyypeistä (ja uutama kuva isommistakin) löytyy täältä (picasa)

Kumpi ompi kivempi...

2009-04-03T00:30:00.003+03:00

... puuhatunneli vai sen paketti.

Paketti, ehdottomasti paketti...

...ainakin tänään. Huomenna ehkä ykkönen on taas tunneli.(kuvat isommaksi klikkaamalla)

Kun me ekan kerran tavattiin

2009-04-02T13:12:00.008+03:00

Muistelin juuri että ensimmäisen kerran tapasin sihteeriemännän pienenä poikasena (4½kk) näyttelyssä, semmoinen valoisa paikka se oli jota Kaapelitehtaaksi kutsuttiin. Makoilin kaikessa rauhassa näyttely-yksiössäni kun kuulin että RvaLumikissa kehui minua kovasti ja sitten olinkin jo ihan oudon tyypin sylissä.
Siinä rellottelin kaikessa rauhassa siliteltävänä ja melkein torkahdinkin kunnes havahduin YlihovimestariAnnen tuttuun ja turvalliseen ääneen joka tiedusteli pitelijältäni jäljittelemättömään tyyliinsä "kuka sä olet ja miksi sulla on mun kissa sylissä". Jossain vaiheessa sitten ylihovimestari sai minut irrotettua tulevan emännän otteesta ja laitettua takaisin häkkiini päivätorkkuja jatkamaan.
Emäntä oli kuulemma viettänyt loppupäivän ylihovimestarin kannoilla roikkuen ja kaikkea kysellen. Sen kyllä uskon koska emäntä on toisinaan aika kova puhumaan.
Viikon päästä lähdin sitten emännän kanssa uuteen kotiin.

Inga-täti piteli minua näyttelyssä ja esitteli uljasta profiiliani.

Ja tässä tuomari tutkii minkä värinen mahdan ollakaan.

........
Tässä aloinkin pohtimaan että minkäs näköisiä te Mannan ja minun lapsoset nykyään olette? Uusia kuvia olisi mukavaa saada, niitä voisi tässä blogissakin julkaista.

Kevään kunniaksi kaulus

2009-03-31T20:24:00.003+03:00

Päätin sitten kaulusta alkaa kasvattaa kun se kuulemma olisi suotavaa. Hyvin tämä on aluillaan, jos oikein kovasti keskityn niin pörhistyisinköhän nopeammin.

Kaksoisolento, minulla?

2009-03-31T00:59:00.007+03:00

Kuulemma sellainen on olemassa. Tai sitten joku on vakoillut meidän ikkunan takana, niin väitti emäntä. Enpä kuitenkaan menisi moista vannomaan... vaikka kyllähän tuossa hahmossa kieltämättä jotain tuttua on, esim hyvä ryhti, liikkeiden sulavuus, selkeä artikulaatio ja kovin kissamaisen kekseliäs puuhastelu.

Monet teistä ovat varmaan tähän tyyppiin jo tutustuneetkin, mutta kannattaa nämä katsoa vielä ainakin kertaalleen.

Seuraavissa linkeissä puuhastaa, ei suinkaan Puuma, vaan Simonin kissa!

"Cat Man Do" näin herätämme palveluskunnan aamiaista tarjoilemaan
"Let Me In" jos ulkoillessa nälkä yllättää ja kotiovi aukene ei
"Tv Dinner" toisinaan on haasteellista ihmisolento tv:n äärestä nostattaa

(kuvat: www.simonscat.com)

Hammaspeikolle kyytiä

2009-03-30T18:54:00.009+03:00

"HARJAA HAMPAAT HUUHDO SUU, HAMMASPEIKKO LANNISTUU."

Se on kuulkaas sillä lailla että semmoiset kissoille tarkoitetut sormihammasharjat on aika noloja kapistuksia. Eihän niistä tule kuin kiukkuiseksi.

Moderni citykissa käyttääkin sähköhammasharjaa! Kyllä kelpaa raikasta hymyä kevään kunniaksi väläytellä, eikö vaan?

Tämä kuvasarja on otettu jo reilu kuukausi sitten mutta asia on aina ajankohtainen ja niin tärkeä ettei sitä voi kylliksi korostaa.

Hei taas...

2009-03-29T22:29:00.001+03:00

Onpas mukavaa kun löysitte tänne uuteen osoitteeseen, teitä lukijoita on ollutkin jo ikävä. Meillä on ollut aika surullinen alkuvuosi, porukasta on poistunut niin karvaista kuin karvatontakin tyyppiä ja varsinkin emäntä on ollut melkoisen murheissaan. Mutta me ollaan sitä Kerrin kanssa lohdutettu parhaamme mukaan.

Olen jo aikani yrittänyt vihjata sille että sihteerin hommiin voisi ihminen pikkuhiljaa palata ja ottihan se viimein neuvosta vaarin. Blogi vaihtui tänne bloggerin puolelle ja niin onkin parempi, nyt on PuumanPuuhissa kunnon otsikkokuvakin. Emäntä saa vielä luvan tässä pikku hiljaa päivitellä meidän kaveri- ja kaikkia muitakin linkkejä ajan tasalle, ei se niin helppoa ole ihmisen uusia blogisäätöjä oppia.

Niin ja minulla on tämmöinen uusi rapinatunneli, kyllä täältä kelpaa Isonenää tassulla harustaa kun se pahaa-aavistamatta ohi kävelee.