tiistai 12. huhtikuuta 2011

R.I.P. Kerri




Bucht´s Qerry

"Kerri"
19.5.2003-12.4.2011

Degeneratiivinen myelopatia


_____

Jos niin käy, että minusta tulee hauras ja heikko
ja kivut häiritsevät untani,
niin sinun on tehtävä mikä on tehtävä,
sillä viimeistä matkaa ei kukaan ole estävä.

Sinä tulet surulliseksi - minä ymmärrän.
Älä anna surusi estää sinua,
Sillä tänä päivänä enemmän kuin koskaan ennen,
rakkautesi ja ystävyytesi punnitaan.

Meillä on ollut niin paljon hyvää,
tulevaa ei kannata surra.
Et haluaisi minun kärsivän,
kun aika koittaa, anna minun mennä.

Vie minut sinne, missä he auttavat minua,
mutta pysy luonani loppuun
pidä minua lujasti ja puhu minulle
kunnes silmäni ovat sulkeutuneet.

Tiedän että aikanaan sinäkin huomaat sen olevan ystävyyttä,
jota minulle osoitat.

Vaikka häntäni on viimeisen kerran heilahtanut,
niin kivulta ja kärsimykseltä olen säästynyt.
Älä sure sitä että sen täytyy olla sinä,
jonka täytyy tehdä päätös,
olemme olleet aina läheisiä - me kaksi
Älä turhaan anna sydämesi itkeä
.

-tuntematon-

_____

sunnuntai 3. huhtikuuta 2011

Emäntä unohti oven auki...

... ja Edgar ja minä heti tajuttiin että nyt on vapaus koittanut ja sännättiin kuistille. Mutta voi itku ja hammasten kiristys; meidän entisen kuistivankilan ovi oli jostain ihan ihmeellisesti ja yllättäen ilmestynyt meidän nykyiselle kuistille. Ei koittanutkaan kauan kaivattu vapaus.

"Helkkari, sama ovi se on"

"Eikä tälläkään kertaa rakosesta mahdu"


"Tarkistin jokaisen rakosen, turhaan"


Mutta onhan se niin että ulkoilmassa päivystäminen on ihan parhautta, vaikka verkon läpikin.

"Jopas jotakin, tuolla on ihan uusi tie ja paljon kulkijoita. Kyllä me tässä saadaan aika rattoisasti kulumaan vaikka Edgaria välillä kovasti laulattaakin kun sillä on sielussa kevät ja kollius."

maanantai 14. maaliskuuta 2011

Mummin ja iskän kanssa retkellä

Minäpoika pääsin mummin ja iskän kanssa oikein näyttelyyn ihasteltavaksi. Pentueen potrin taidan olla, ainakin näin kehuttiin ja leppoisaksi kaveriksi myös minua tituleerattiin. Mitä sitä turhia hötkyilemään.. vaikka kieltämättä välillä hivenen oudoksutti kun niin monessa sylissä päivän aikana oleilin. Mutta hyvin minua pidettiin.

Illalla kotona ruoka maistui ja kotisohvalla oli hyvä lepäillä täydellä vatsalla kiireisen päivän jälkeen. Hei vaan kaikille näyttelytutuille, Turussa nähdään taas kuukauden päästä!

tiistai 15. helmikuuta 2011

Ulkona paukkuu pakkanen...

... vaikka ei se meitä siperianpetoja haittaa. Ja Kerrikin suorastaan villiintyy pakkasessa.
Sihteeri ei villiinny, kiroaa vaan ja vetää lisää vaatetta niskaan. Ei ole ihmisellä urheilumieltä nimeksikään. Tuossa on meidän eteisen ikkuna, sinne ei pääse muuten kuin livahtamalla kun ovi täytyy pitää suljettuna

Ja silloin kun ei livahdella, voidaan vaikka torkkua. Päiväunet kun maistuu makeimmilta hyvässä seurassa.

maanantai 14. helmikuuta 2011


Hyvää ystävyyspäivää kaikille tasapuolisesti ja karvoihin katsomatta!!

kuva:millan.net

Nyt ei laitetakaan meistä kuvia vaan jälkikasvusta. Ossi Puumanpoika muisti meidän poppoota talvisilla kuvilla. On poika melkoisen talviturkin kasvattanut (sillä välin isukki on pudottanut melkeinpä viimeisetkin villat, mutta ulos pitäisi silti päästä päivittäin) ja kaunista neitoseuraakin kissaherralla näyttää olevan.
Ossi vaeltamassa talvisilla lakeuksilla.

perjantai 11. helmikuuta 2011

Kielikuva

Kielikuva on suorasta, kirjaimellisesta merkityksestään poikkeavalla tavalla käytetty sana tai ilmaus.
-Lähde:Wikipedia-

Huokaus, toisinaan tuo sihteeri-ihminen on kerrassaan käsittämätön.Taidan ottaa torkut kun kerran aurinkokin näin ihanasti lämmittää.

torstai 10. helmikuuta 2011

Kaikki on vinksin vonksin...

Meidät nimittäin pakattiin yksityisselleihin ja siirrettiin ihan outoon paikkaan. Ensin veti vähän vakavaksi mutta pian tämä olo taas riemuksi muuttui.
Täällä on vaikka mitä jännää, mm. vintti jonne muka ei saa mennä koska siellä nokeentuu. Minä jään jostain syystä luvattomasta vierailusta heti kiinni (ovet on niin helppo avata itsenäisesti), mutta Edgarin tottelemattomuutta ei huomaa kukaan ennen kuin se asettuu meidän vaalealle sohvalle. Sitten tulee TupenRapinat.

Väsyneitä me ollaan koko porukka, onneksi täällä kuitenkin on paikkoja joihin voi kissa kerälle kiertyä ja nukahtaa.

Edgarille alkaa ikkunalauta käydä kohta pieneksi, voi pojat että se kasvaa hurjaa vauhtia.

Ja vahtikoiran kuuluu vahtia silloin kun talossa tapahtuu, vaikka välillä sekin meinaa väkisin torkahtaa.