Kyllä tämän blogin sihteeri vielä ruotuun saadaan, uskokaa pois. Kaikenlaisia tapahtumia taitaa olla lähiaikoina luvassa luulen, sen verran mielenkiintoisia asioita on korviini kantautunut ja niistä täytyy kyllä raportoida, eihän siitä mihinkään pääse.
Kuvissa joulun riemua henkivät isä...
...ja esikoispoika Kalle.
Ja emäntä löysi mieleisensä joulurunon jossa kuulemma kiteytyy kaikki oleellinen mitä joulun rauhaan tarvitaan. Ja kyllähän tuota voi muulloinkin soveltaa.
* * * * * * *
Joulupatja
Eli ohje kummottos viätetä hiano joulu
Joulupatja o mu omakeksimä
perinne, mink mää tahtoissin lanseerat
niil ihmisil, ketkä tahto viättä lepojoulu.
Joulupatja tehrä nii, et jouluaattoaamun
sänkyst raahata patja keskel olohuane lattia
peittoines tyynyines päivines.
Ympärs asetella ruakka (mitä ei ole itte tehty
vaa myyjäisist ostettu taik jonku ahkeran
jouluihmisen laittama), namei ja uussi kirjoi ja
mitä muit paketei onka sattunu saama.
Siäl peito al sit maatta uuttevuatte saak,
käännetä välil kirja sivui taik kylkke ja
ojennella kätt kohren konvehtei. Viarai ei saa
tul käymä, eikä itte kuulu käyrä missä.
Ei ol väli onk yksinäine, pariline taik perheline
- joulupatja o joustava ratkaisu.
Ko siit nousse, o niin kyllästyny makkamisse ja
niin täys tyäntouhu ja toiminna ilo, et sitä riittä
pitkäl kevässe.
Heli Laaksonen
* * * * * * * *
