perjantai 19. maaliskuuta 2010

Kerta kaikkiaan...

... kaikkea ne ihmiset keksii.
Päätin pitkästä aikaa kävellä meidän hiekkakenttää katsomaan, mutta sinne olikin hiekan tilalle ilmestynyt jotain kylmää ja kiiltävää. Ja mikä vielä omituisempaa niin joku setä liu´uskeli kenttää pitkin eestaas melkeinpä myrskytuulen nopeudella.
Melkein harkitsin jo karkuun lähtemistä mutta jäinkin sitten ihmettelemään moista outoutta. Hetken kuluttua olisin ollut jo valmis liittymään riemuun mukaan mutta emäntä ei taaskaan suostunut mihinkään uuteen kivaan.
Laulavassa pensaassa istui tavalliseen tapaan muutama paisti (nappasin muuten taas yhtenä päivänä kuistilta tämmöisen, kiitos kysymästä, oli herkullinen).

Ja sitten emäntä sanoi että tässä on taas sitä keväänalkua. Minun mielestäni tämä on hiukan tylsä, koska tässä ei selkeästikään näy kissasta vilaustakaan.

tiistai 9. maaliskuuta 2010

Maaliskuun aurinko

Se on kevät nyt, jopa siinä määrin että minuakin jopa hieman laulattaa, vaikken oikein enää muista miksi maaliskuussa pitää serenadi ilmoille kajauttaa.
Sen onneksi muistan että ulos pitää päästä, mieluusti vieläpä mahdollisimman usein. Ja mikäs täällä auringonpaisteessa on paistatellessa ja tuttuja tavatessa.


Naapurin Hetan tapasimme ja teimme tuttavuuttakin...

...jopa siinä määrin että kävelimme yhdessä kappaleen matkaa. Hyvässä seurassa kun on ehdottomasti rattoisampaa tallailla.

sunnuntai 7. maaliskuuta 2010

Noniin... Saatte onnitella

Tänään istutin emännän pitkästä aikaa blogin ääreen koska nyt on niin tärkeä päivä ettei sitä sovi unohtaa millään. Nimittäin minä täytän tänään kolme vuotta ja se on miehen ikä se. Ja onnittelut sisaruksille tietysti myös!


Noin muutoin täällä ollaan vietetty kaamosta ja talvea ja paukkuvia pakkasiakin. Olen avustanut ansiokkaasti kakluunin lämmityksessä ja...

ulkoillut ja yrittänyt pitää emäntää järjestyksessä, siitä kun on vanhemmiten tullut entistäkin omituisempi. Nykyään vanha ihminen ravaa jos jonkinlaisessa jumpassa ja raahaa Kerriparkaa sopimattoman paljon lenkeillä ja mikä pahinta, se ei ole enää yhtä ylellisen pehmeä kuin ennen. Pitäisiköhän tästä huolestua? No, pääasia että kissalle riittää murkinaa ja rapsutuksia yllin kyllin.


Tarmokkaana siis vanhaan malliin lähitienoolla partioin ja pidän huolta että kaikki on kunnossa ja hyvin.