Outoja tapahtumia...

... ei edes kuvia ole ehditty ottaa ja meidän leikityskin on ollut aika retuperällä. Ja emäntä sinkoilee eestaas ja meidän koti on ihan sekaisin.

Mitähän tästä seuraa...
Kuva:millan.net

Raitista ilmaa...

... täytyy saada vähän vilpoisempanakin päivänä. Mentiin siis kuistille raikasta pakkasilmaa haistelemaan ja talitinttiparvea tarkkailemaan.
Iso-E vaan kasvaa ja komistuu. Ja muistuttaa kyllä emäntää jos ei ruokahuolto pelaa ajallaan.
Puuma-setä loikkasi ulko-oven päälle tähystämään.

"Tavaton sentään, setä, onpa uskomattoman taitavaa tuommoinen loikka!"

Sopu sijaa antaa...

...sanoo vanha kansanviisaus. Ja kiitos kysymästä, oikein hyvin me tänne mahdutaan.
Mahdutaan jopa niin mukavasti että päällimmäinen taisi toviksi torkahtaa.
Ja onhan se niin että päiväunetkin maistuu makoisimmilta kun on samanhenkistä seuraa. Tämä meidän pöytä on muuten juurikin sopiva kahdelle kissalle. Ja emännällekin jää vielä kahvikupin ja piparkakun kokoinen paikka tuohon nurkalle.

Valohoitoa kaamokseen

Ihan vaan kaiken varalta otan tässä valohoitoa. Kun kuulemma pimeään vuodenaikaan on vaara että kaamosväsymys valtaa sielun ja ruumiin. Semmoinen olisi kovin kurjaa, varsinkin...
...kun meille on keittiön nurkkaan ilmestynyt kokonainen vuori pahvilaatikoita. Niitä täytyy aktiivisesti ja väsymättä tutkia ja penkoa, luulen että tämä enteilee jotain suurta tapahtumaa. Katsos, Edgar, näin tämä homma toimii..

Emäntä jos sattuu paikalle niin silloin pitää olla vaan kuin ei olisikaan kiinnostunut koko laatikoista.

Kyllä tuosta veljenpojasta vielä kunnon siperialainen kehkeytyy. Lupaavaa tupatarkastajan ainesta siitä löytyy vaikka olen sitä vasta pari viikkoa opastanut ja ohjannut sedällisen vakaasti.


Mutta emäntä ei taas ymmärrä näitä juttuja alkuunkaan, luulen että sillekin tekisi hyvää mennä istumaan toviksi oikein ison ja kirkkaan lampun alle. Tai pahvilaatikossakin mietiskely kirkastaa ajatuksia oikein tehokkaasti. Kokeilisi edes joskus.

Ihmettelyä perimmäisestä olemuksesta

Puntariin haluaisi emäntä meidät laittaa kun kuulemma melkein samanpainoisilta tunnutaan ( mutta ei kuulemma talosta löydy tarpeeksi tarkkaa vaakaa). Ja kyllähän tuo murjaanityyppi melkoisen hyvän painivastuksen antaa ja tuntuu sillä ruokahalukin kohdallaan olevan.

Olen tässä pohtinut että mikä ihme tuo tumma kaveri oikein loppujen lopuksi on miehiään. Arveluita on tullut lähimmäisiltäkin useammanlaisia...
... olisiko se jokin PaavoPesusienen tapainen, katseessa on eittämättä jotain samaa...
... toisaalta saattaa se olla jotain sukua Möröllekin...
... myös Barbapörröksi sitä on arveltu.


Ota nyt sitten moisesta selvää.

Paras ohjelma ikinä

Kuinka kiehtovaa, tätä voisin tuijottaa loputtomiin. Lopuksi aina tulee näköjään vauhdikkaampi jakso jota kannattaa tarkkailla vähän kauempaa, muuten saattaa alkaa pyörryttämään. Ja se on noloa jos suuri MiesKissa lattialle pökertyy.

Torkututtaa

Näyttää nyt siltä että sukulaispoika on tullut jäädäkseen, ei sitä millään jaksa enää herpaantumatta tarkkailla. Toki jos se liian lähelle änkeää niin tassua täytyy nostaa ja korvatillikalla uhata. Nyt otan hetken rennosti.
Kas tämmöinen kätevä hylly löytyi olohuoneesta. Setäkin on turvallisesti taju kankaalla, mihinkäs minä menisin unille...
Huipulle kun kiipesin niin tämmöinen pesä katonrajasta paljastui. Oiva paikka torkkuja varten.

*RÄPS* sanoi salama ... ja onnea puolivuotiaalle!

Jösses! Taas putkahti ihmishenkilö ihan salaa ja ennalta arvaamatta kera kameransa.. kun on kuulemma puolisynttärit ja potretti piti sen kunniaksi ottaa. Ja sisaruksille onnea kanssa jos ne sattuu tätä lukemaan.

Juhlan kunniaksi istuttiin kaikki kolme sievässä rivissä ja sihteeri-ihminen tarjoili hammashoitoraksuja. Ne maistuivat hyvin meille kaikille. Ja Puuma-setäkään ei ole tänään sihissyt minulle kertaakaan, ehkä meistä tulee vielä kaverit.

Valvovan silmän alla

Puuma-sedän kanssa tänään taas hengailtiin yhdessä vähän aikaa. Huiskan perässä juostiin ja samalla ikkunalaudallakin vähän aikaa viihdyttiin. Ja kuisti, voi pojat että se vasta mainio paikka onkin. Vesi kielellä talitinttiparvea tuijotettiin, mutta ei yksikään tipi erehtynyt verkon sisäpuolelle eksymään. Mutta ei se mitään, me jaksetaan kyllä odottaa, Puuma-setä kertoi että pari kertaa on käynyt tuuri...
Katsoin aiheelliseksi huomauttaa sihteerihenkilölle että nykyajan kissanpojan mukana tulee mapillinen käyttöohjeita ja repullinen ruokaa. Tässä lukee ainakin että maittavaa ruokaa tulee tarjoilla rapsutusten kera erittäin usein. Ja kehräävä kissanpoika tulee päästää tietokoneen näppäimistölle makoilemaan aina kun siltä tuntuu. Ja kissanpoikaa ei saa jättää suljetun oven taakse koska se aiheuttaa trauman. Verkko-ovi vielä niukin naukin menee jos puolta saa vaihtaa tarpeeksi usein eli koko ajan. Ja leikkiä pitää ja muutenkin viihdyttää.

No niin, tässähän ne tärkeimmät tulikin tältä erää. Jatkan keittiön ikkunasta tapahtumien seuraamista uuden ystäväni Nasun kanssa. Puuma-setä päivystää olohuoneessa talon toisella puolella, mikään pienikään juttu ei pääse tapahtumaan meiltä salaa. Jokohan kohta on ruoka-aika...

Veljenpoika muutti meille

Voi hyvät hyssykät sentään, en paremmin sano. Veljenpojan kasvattajaksi minut valittiin. Sunnuntaina se meille saapui ja täytyy sanoa että vaikka sukulaiset ovatkin tervetulleita ja rakkaita niin kyllä me Kerrin kanssa oltiin hieman häkeltyneitä.

Blogin tarkkaavaiset lukijat jo kattilanvaltaajan tunnistivatkin, Sippan´s Edgar on sukulaispojan virallisempi nimi ja kaukaa Turusta se tänne tulla tupsahti.


"Mitäs me nyt Kerri tehdään, tuolla kattilassa se istuu ja olla möllöttää.. Eikä kuulemma saa edes sihistä, sanoi emäntä."


**********
"Hei sinne Turkuun kaikille sukulaisille ja muillekin perheenjäsenille! Tulin pois padasta ja löysin oikein mukavan sohvan, tämä on melkein samanvärinen kuin sielläkin oli. Ruokaakin täällä tarjoillaan useamman kerran päivässä, ehkä täällä voisi jopa viihtyäkin..."

"Puuma-setä oli alkuun vähän tuikea, mutta tänään se näytti minulle miten leikitään..."

"...leikin jälkeen nautimme yhteisen aterian. Kun on lautasellinen makoisaa ruokaa nenän alla niin pahansuopa mulkoilu ei kertakaikkiaan ota onnistuakseen. Niin sanoi se sihteerityyppi joka täällä meitä paimentaa ja luulenpa että kerrankin ihmisen sanoissa on jonkin verran järkeä..."

Setä ja veljenpoika vuorokauden jälkeen sopuisasti sohvalla.
"Jonkinlainen hajurako toki täytyy säilyttää, äijiä kuitenkin kun ollaan. Ja yöksi joudutaan eri huoneisiin nukkumaan, ettei kuulemma typeryyksiä keksitä. Mitäs me nyt.. niin rauhallisia kun ollaan."

Ai kas...

... onpas täällä porukkaa, moi vaan.
Keitäs te olette?
Missäs minä olen?
Miksi kissa on padassa?

Pohdinpa tätä tässä hetken jos tämä vaikka tästä selkiäisi.