R.I.P. Kerri

Bucht´s Qerry
"Kerri"
19.5.2003-12.4.2011

Degeneratiivinen myelopatia

_____

Jos niin käy, että minusta tulee hauras ja heikko
ja kivut häiritsevät untani,
niin sinun on tehtävä mikä on tehtävä,
sillä viimeistä matkaa ei kukaan ole estävä.

Sinä tulet surulliseksi - minä ymmärrän.
Älä anna surusi estää sinua,
Sillä tänä päivänä enemmän kuin koskaan ennen,
rakkautesi ja ystävyytesi punnitaan.

Meillä on ollut niin paljon hyvää,
tulevaa ei kannata surra.
Et haluaisi minun kärsivän,
kun aika koittaa, anna minun mennä.

Vie minut sinne, missä he auttavat minua,
mutta pysy luonani loppuun
pidä minua lujasti ja puhu minulle
kunnes silmäni ovat sulkeutuneet.

Tiedän että aikanaan sinäkin huomaat sen olevan ystävyyttä,
jota minulle osoitat.

Vaikka häntäni on viimeisen kerran heilahtanut,
niin kivulta ja kärsimykseltä olen säästynyt.
Älä sure sitä että sen täytyy olla sinä,
jonka täytyy tehdä päätös,
olemme olleet aina läheisiä - me kaksi
Älä turhaan anna sydämesi itkeä.

-tuntematon-

_____

Emäntä unohti oven auki...

... ja Edgar ja minä heti tajuttiin että nyt on vapaus koittanut ja sännättiin kuistille. Mutta voi itku ja hammasten kiristys; meidän entisen kuistivankilan ovi oli jostain ihan ihmeellisesti ja yllättäen ilmestynyt meidän nykyiselle kuistille. Ei koittanutkaan kauan kaivattu vapaus.

"Helkkari, sama ovi se on"

"Eikä tälläkään kertaa rakosesta mahdu"


"Tarkistin jokaisen rakosen, turhaan"


Mutta onhan se niin että ulkoilmassa päivystäminen on ihan parhautta, vaikka verkon läpikin.

"Jopas jotakin, tuolla on ihan uusi tie ja paljon kulkijoita. Kyllä me tässä saadaan aika rattoisasti kulumaan vaikka Edgaria välillä kovasti laulattaakin kun sillä on sielussa kevät ja kollius."

Mummin ja iskän kanssa retkellä

Minäpoika pääsin mummin ja iskän kanssa oikein näyttelyyn ihasteltavaksi. Pentueen potrin taidan olla, ainakin näin kehuttiin ja leppoisaksi kaveriksi myös minua tituleerattiin. Mitä sitä turhia hötkyilemään.. vaikka kieltämättä välillä hivenen oudoksutti kun niin monessa sylissä päivän aikana oleilin. Mutta hyvin minua pidettiin.

Illalla kotona ruoka maistui ja kotisohvalla oli hyvä lepäillä täydellä vatsalla kiireisen päivän jälkeen. Hei vaan kaikille näyttelytutuille, Turussa nähdään taas kuukauden päästä!

Ulkona paukkuu pakkanen...

... vaikka ei se meitä siperianpetoja haittaa. Ja Kerrikin suorastaan villiintyy pakkasessa.
Sihteeri ei villiinny, kiroaa vaan ja vetää lisää vaatetta niskaan. Ei ole ihmisellä urheilumieltä nimeksikään. Tuossa on meidän eteisen ikkuna, sinne ei pääse muuten kuin livahtamalla kun ovi täytyy pitää suljettuna

Ja silloin kun ei livahdella, voidaan vaikka torkkua. Päiväunet kun maistuu makeimmilta hyvässä seurassa.

Hyvää ystävyyspäivää kaikille tasapuolisesti ja karvoihin katsomatta!!

kuva:millan.net

Nyt ei laitetakaan meistä kuvia vaan jälkikasvusta. Ossi Puumanpoika muisti meidän poppoota talvisilla kuvilla. On poika melkoisen talviturkin kasvattanut (sillä välin isukki on pudottanut melkeinpä viimeisetkin villat, mutta ulos pitäisi silti päästä päivittäin) ja kaunista neitoseuraakin kissaherralla näyttää olevan.
Ossi vaeltamassa talvisilla lakeuksilla.

Kielikuva

Kielikuva on suorasta, kirjaimellisesta merkityksestään poikkeavalla tavalla käytetty sana tai ilmaus.
-Lähde:Wikipedia-

Huokaus, toisinaan tuo sihteeri-ihminen on kerrassaan käsittämätön.Taidan ottaa torkut kun kerran aurinkokin näin ihanasti lämmittää.

Kaikki on vinksin vonksin...

Meidät nimittäin pakattiin yksityisselleihin ja siirrettiin ihan outoon paikkaan. Ensin veti vähän vakavaksi mutta pian tämä olo taas riemuksi muuttui.
Täällä on vaikka mitä jännää, mm. vintti jonne muka ei saa mennä koska siellä nokeentuu. Minä jään jostain syystä luvattomasta vierailusta heti kiinni (ovet on niin helppo avata itsenäisesti), mutta Edgarin tottelemattomuutta ei huomaa kukaan ennen kuin se asettuu meidän vaalealle sohvalle. Sitten tulee TupenRapinat.

Väsyneitä me ollaan koko porukka, onneksi täällä kuitenkin on paikkoja joihin voi kissa kerälle kiertyä ja nukahtaa.

Edgarille alkaa ikkunalauta käydä kohta pieneksi, voi pojat että se kasvaa hurjaa vauhtia.

Ja vahtikoiran kuuluu vahtia silloin kun talossa tapahtuu, vaikka välillä sekin meinaa väkisin torkahtaa.

Outoja tapahtumia...

... ei edes kuvia ole ehditty ottaa ja meidän leikityskin on ollut aika retuperällä. Ja emäntä sinkoilee eestaas ja meidän koti on ihan sekaisin.

Mitähän tästä seuraa...
Kuva:millan.net

Raitista ilmaa...

... täytyy saada vähän vilpoisempanakin päivänä. Mentiin siis kuistille raikasta pakkasilmaa haistelemaan ja talitinttiparvea tarkkailemaan.
Iso-E vaan kasvaa ja komistuu. Ja muistuttaa kyllä emäntää jos ei ruokahuolto pelaa ajallaan.
Puuma-setä loikkasi ulko-oven päälle tähystämään.

"Tavaton sentään, setä, onpa uskomattoman taitavaa tuommoinen loikka!"

Sopu sijaa antaa...

...sanoo vanha kansanviisaus. Ja kiitos kysymästä, oikein hyvin me tänne mahdutaan.
Mahdutaan jopa niin mukavasti että päällimmäinen taisi toviksi torkahtaa.
Ja onhan se niin että päiväunetkin maistuu makoisimmilta kun on samanhenkistä seuraa. Tämä meidän pöytä on muuten juurikin sopiva kahdelle kissalle. Ja emännällekin jää vielä kahvikupin ja piparkakun kokoinen paikka tuohon nurkalle.

Valohoitoa kaamokseen

Ihan vaan kaiken varalta otan tässä valohoitoa. Kun kuulemma pimeään vuodenaikaan on vaara että kaamosväsymys valtaa sielun ja ruumiin. Semmoinen olisi kovin kurjaa, varsinkin...
...kun meille on keittiön nurkkaan ilmestynyt kokonainen vuori pahvilaatikoita. Niitä täytyy aktiivisesti ja väsymättä tutkia ja penkoa, luulen että tämä enteilee jotain suurta tapahtumaa. Katsos, Edgar, näin tämä homma toimii..

Emäntä jos sattuu paikalle niin silloin pitää olla vaan kuin ei olisikaan kiinnostunut koko laatikoista.

Kyllä tuosta veljenpojasta vielä kunnon siperialainen kehkeytyy. Lupaavaa tupatarkastajan ainesta siitä löytyy vaikka olen sitä vasta pari viikkoa opastanut ja ohjannut sedällisen vakaasti.


Mutta emäntä ei taas ymmärrä näitä juttuja alkuunkaan, luulen että sillekin tekisi hyvää mennä istumaan toviksi oikein ison ja kirkkaan lampun alle. Tai pahvilaatikossakin mietiskely kirkastaa ajatuksia oikein tehokkaasti. Kokeilisi edes joskus.

Ihmettelyä perimmäisestä olemuksesta

Puntariin haluaisi emäntä meidät laittaa kun kuulemma melkein samanpainoisilta tunnutaan ( mutta ei kuulemma talosta löydy tarpeeksi tarkkaa vaakaa). Ja kyllähän tuo murjaanityyppi melkoisen hyvän painivastuksen antaa ja tuntuu sillä ruokahalukin kohdallaan olevan.

Olen tässä pohtinut että mikä ihme tuo tumma kaveri oikein loppujen lopuksi on miehiään. Arveluita on tullut lähimmäisiltäkin useammanlaisia...
... olisiko se jokin PaavoPesusienen tapainen, katseessa on eittämättä jotain samaa...
... toisaalta saattaa se olla jotain sukua Möröllekin...
... myös Barbapörröksi sitä on arveltu.


Ota nyt sitten moisesta selvää.

Paras ohjelma ikinä

Kuinka kiehtovaa, tätä voisin tuijottaa loputtomiin. Lopuksi aina tulee näköjään vauhdikkaampi jakso jota kannattaa tarkkailla vähän kauempaa, muuten saattaa alkaa pyörryttämään. Ja se on noloa jos suuri MiesKissa lattialle pökertyy.

Torkututtaa

Näyttää nyt siltä että sukulaispoika on tullut jäädäkseen, ei sitä millään jaksa enää herpaantumatta tarkkailla. Toki jos se liian lähelle änkeää niin tassua täytyy nostaa ja korvatillikalla uhata. Nyt otan hetken rennosti.
Kas tämmöinen kätevä hylly löytyi olohuoneesta. Setäkin on turvallisesti taju kankaalla, mihinkäs minä menisin unille...
Huipulle kun kiipesin niin tämmöinen pesä katonrajasta paljastui. Oiva paikka torkkuja varten.

*RÄPS* sanoi salama ... ja onnea puolivuotiaalle!

Jösses! Taas putkahti ihmishenkilö ihan salaa ja ennalta arvaamatta kera kameransa.. kun on kuulemma puolisynttärit ja potretti piti sen kunniaksi ottaa. Ja sisaruksille onnea kanssa jos ne sattuu tätä lukemaan.

Juhlan kunniaksi istuttiin kaikki kolme sievässä rivissä ja sihteeri-ihminen tarjoili hammashoitoraksuja. Ne maistuivat hyvin meille kaikille. Ja Puuma-setäkään ei ole tänään sihissyt minulle kertaakaan, ehkä meistä tulee vielä kaverit.

Valvovan silmän alla

Puuma-sedän kanssa tänään taas hengailtiin yhdessä vähän aikaa. Huiskan perässä juostiin ja samalla ikkunalaudallakin vähän aikaa viihdyttiin. Ja kuisti, voi pojat että se vasta mainio paikka onkin. Vesi kielellä talitinttiparvea tuijotettiin, mutta ei yksikään tipi erehtynyt verkon sisäpuolelle eksymään. Mutta ei se mitään, me jaksetaan kyllä odottaa, Puuma-setä kertoi että pari kertaa on käynyt tuuri...
Katsoin aiheelliseksi huomauttaa sihteerihenkilölle että nykyajan kissanpojan mukana tulee mapillinen käyttöohjeita ja repullinen ruokaa. Tässä lukee ainakin että maittavaa ruokaa tulee tarjoilla rapsutusten kera erittäin usein. Ja kehräävä kissanpoika tulee päästää tietokoneen näppäimistölle makoilemaan aina kun siltä tuntuu. Ja kissanpoikaa ei saa jättää suljetun oven taakse koska se aiheuttaa trauman. Verkko-ovi vielä niukin naukin menee jos puolta saa vaihtaa tarpeeksi usein eli koko ajan. Ja leikkiä pitää ja muutenkin viihdyttää.

No niin, tässähän ne tärkeimmät tulikin tältä erää. Jatkan keittiön ikkunasta tapahtumien seuraamista uuden ystäväni Nasun kanssa. Puuma-setä päivystää olohuoneessa talon toisella puolella, mikään pienikään juttu ei pääse tapahtumaan meiltä salaa. Jokohan kohta on ruoka-aika...

Veljenpoika muutti meille

Voi hyvät hyssykät sentään, en paremmin sano. Veljenpojan kasvattajaksi minut valittiin. Sunnuntaina se meille saapui ja täytyy sanoa että vaikka sukulaiset ovatkin tervetulleita ja rakkaita niin kyllä me Kerrin kanssa oltiin hieman häkeltyneitä.

Blogin tarkkaavaiset lukijat jo kattilanvaltaajan tunnistivatkin, Sippan´s Edgar on sukulaispojan virallisempi nimi ja kaukaa Turusta se tänne tulla tupsahti.


"Mitäs me nyt Kerri tehdään, tuolla kattilassa se istuu ja olla möllöttää.. Eikä kuulemma saa edes sihistä, sanoi emäntä."


**********
"Hei sinne Turkuun kaikille sukulaisille ja muillekin perheenjäsenille! Tulin pois padasta ja löysin oikein mukavan sohvan, tämä on melkein samanvärinen kuin sielläkin oli. Ruokaakin täällä tarjoillaan useamman kerran päivässä, ehkä täällä voisi jopa viihtyäkin..."

"Puuma-setä oli alkuun vähän tuikea, mutta tänään se näytti minulle miten leikitään..."

"...leikin jälkeen nautimme yhteisen aterian. Kun on lautasellinen makoisaa ruokaa nenän alla niin pahansuopa mulkoilu ei kertakaikkiaan ota onnistuakseen. Niin sanoi se sihteerityyppi joka täällä meitä paimentaa ja luulenpa että kerrankin ihmisen sanoissa on jonkin verran järkeä..."

Setä ja veljenpoika vuorokauden jälkeen sopuisasti sohvalla.
"Jonkinlainen hajurako toki täytyy säilyttää, äijiä kuitenkin kun ollaan. Ja yöksi joudutaan eri huoneisiin nukkumaan, ettei kuulemma typeryyksiä keksitä. Mitäs me nyt.. niin rauhallisia kun ollaan."

Ai kas...

... onpas täällä porukkaa, moi vaan.
Keitäs te olette?
Missäs minä olen?
Miksi kissa on padassa?

Pohdinpa tätä tässä hetken jos tämä vaikka tästä selkiäisi.