Kerrin kanssa oli ihminen lähdössä kävelylle kun se yht´äkkiä sai päähänsä alkaa säntäilemään ympäri asuntoa ja kissaa huhuilemaan. Juoksenteli eestaas tunnekuohun vallassa ja kurkisteli vaikka minne ja melkeinpä altani käveli.. ja taas sisälle säntäsi. Kunnes se viimein älysi että yläikkunan takaa moista performanssia seurailen (enkä olekaan hukkaan joutunut) niin ilahtui kovasti. On tämä vaan mainio paikka seurailla tilannetta, miten ihmeessä tämän vasta äsken keksinkään.
"Onko tuo nyt kovin järkevän näköistä säntäillä eestaas ja huhuilla. Tässähän minä olen ollut koko ajan"

Tällä lailla näin katsotaan ikkunasta sisälle, siellä se emäntä viipottaa.

Mainiot näkymät tästä on joka suuntaan, täytyy sanoa.