Oma maa mansikka...

...vai oliko se sittenkin kielletty hedelmä joka viekoittelevasti amppelissa roikkuu.

Joka tapauksessa, taas on meille ilmestynyt yksi asia jossa ei saa toteuttaa itseään. Ihan todella, yritin kovasti vastustaa kiusausta...


...ei, en kestä enää! Tarzan hyökkää ja liaaniin ripustautuu, vapiskaa viidakon rosvot ryökäleet!
Ai kuka roikkuu? Missä? Ei täällä ainakaan yhtään kukaan.


Hopsis, kuinkas nyt näin... liaani repsahti juuri kun satuin tässä muina kissoina istuksimaan. Ja vähän nyrjähtäneeltäkin se näyttää. Outo sattuma kerrassaan varsinkin kun kukaan ei missään tapauksessa koskenut yhtään mihinkään.
Osallistuin muuten valokuvakilpailuun koska meille pitää nyt saada auto ja semmoinen siinä on pääpalkintona. Kuljettajahan minulla jo onkin. Käykäähän sivustolla ihailemassa muitakin kuvia, mutta tietysti eniten minua.

Synttärisankari

Isonenäisellä tyypillä on tänään merkkipäivä, se täyttää tänään kuusi vuotta! En oikein ole selvillä kuinka paljon se on mutta varmasti sen täytyy olla ihan kunnioitettava ikä.

No, ei passaa kuitenkaan päästää koirakaveria sammaloitumaan, lupaan siis väijyä Kerriä vastaisuudessakin aktiivisesti ja väsymättä.
Saadaankohan me tänään jotain juhlaherkkua...

Lapset Tampereella

Näin komeita kissanuoria on Mannan ja minun jälkikasvusta varttunut.

Ossilla on tosiaan silmissä tuttu katse.
Ja Ada-sisko on niin kovin neitimäinen.
Kyllä näitä lapsia kelpaa esitellä!
(kuvat Ossin porukoilta :) )

Aurinkoista päivää ja uusia ystäviä

Auringonpaiste tekee emännän ihan oudoksi. Silloin ku se ei ole Kerriä tai minua viihdyttämässä ulkosalla niin se istuu itsekseen pihalla kärventymässä. Sitten iltaisin se istuu punaisena sohvan nurkassa itseään rasvaamassa. Luulen että se on päättänyt ruveta ihan oikeaksi punanahaksi, tosin mielestäni emäntä on kyllä jo hivenen yli-ikäinen Pocahontakseksi.. ihan vaikka sille laittaisi sulankin päähän. Varokoon eläinkaupan Roope punaisia pyrstösulkiaan kun emäntä löytää sisäisen inkkarinsa...

Kuitenkin... tänään taivallettiin pitkään ulkosalla. Oravapaistit kilvan puissa kisailivat......vaan eivät mokomat suuhun pudonneet vaikka puun alla pitkään ja hartaasti päivystin.
Loppujen lopuksi ei enää hermo pitänyt vaan päätin ryhtyä tuumasta toimeen ja hakea itselleni välipalan. Eihän siitä mitään sitten loppujen lopuksi tullut kun emäntä roikkui painona narun päässä. Toisinaan tämä tällainen ulkoilujärjestely on kerrassaan turhauttavaa.
Kotikadullakaan ei tullut yhtään ihailijaani vastaan. Melkein jo synkistyin, täytyyhän ulkoilevan kissan aina ainakin muutaman ihailevan katseen kohteeksi päästä.
Vaan voi ihanuus: viereiseltä pihalta löysin muutaman uuden ystävän! Oikein leikittivät minua risulla ja sitten ihaillen silittivät turkkiani, minua pyydettiin kyläänkin. En millään olisi malttanut lähteä pois, suosion loisteessa oli niin mukavaa paistatella. Luulenpa että tiedän mihin suuntaan seuraavaksi vien emännän kun lähdetään ulkoilemaan!

Ai niin, illalla sain vielä hienoja uutisia jälkikasvustani. OssiPuumanpoika ja Adalmiina olivat Tampereella näyttelyssä. Emäntä sai illalla puhelun Tammikattilan ylihovimestarilta joka kehui lapsukaiset kertakaikkisen hienoiksi siperialaisen aluiksi. Ossilla on kuulemma isänsä ilme ja Adalmiina on kovin kaunis. Löytyisiköhän näyttelystä kuvia joita täällä blogissakin voisi julkaista?

Västäräkistä vähäsen...

Hermot meinasi mennä tuossa aikaisemmin keväällä kun meidän omenapuuhun muutti pullea kyyhkyspariskunta. Niitä me Kerrin kanssa suu napsaten vahdattiin. Mutta nyt ne ovat kadonneet jonnekin.

Tänään olosuhteet muuttuivat kerrassaan sietämättömiksi kun pihalla hypähteli eestaas herkullisen näköinen västäräkki. Kovasti yritin tassullani kurkottaa ihan pihanurmikolle asti ja kaikin tavoin tunkea itseni vapauteen... mutta en onnistunut. Jäi paisti saamatta.
Arvatkaapa ottiko päähän?

Kolme komiaa veljestä (tai siis neljä) :)

Edit: Löytyihän se kuva neljännestäkin veljeksestä. Eli kuvassa Mico, ilmeessä runsain mitoin siperiaa, korvat taisteluasennossa. Komea mies hänkin!


Siellä Myyrmäen näytelmässä missä olin huhtikuun lopulla, oli taas Tammikatin komea veljessarja edustettuna mallikkaasti. Neljä meitä oli paikalla ja kolmea kuvattiin oikein niin että nettigallerioihin päästiin. Isoveli Mico ei tällä kertaa kameran eteen sattunut mutta jos kotijoukoilla olisi joku edustava potretti näyttelystä niin mukavaahan olisi neljäskin veljes tähän kuvasarjaan lisätä :)


Ensimmäisenä saa olla Suloveli, ihan sen takia kun se osasi käyttäytyä meistä parhaiten. (Sulon kuva löytyi Kaiuksen WebGalleriasta)Seuraavaksi konsulttiveljeni Åttå (myös Kaiuksen ikuistamana)
Ja viimeisimpänä Minä Itse, herra aurinkoinen, matkalla näyttely-yksiööni herkkukupin ääreen, sen jälkeen kun olin opastanut tuomaria kuinka kissan intimiteettiä tulee kunnioittaa. (Kuva: Heikki Siltala)

Puhdasta tuli

Ja ihanan lämmintä ja pehmeää. Hyväksyn.
Äläkä emäntä ollenkaan huokaile, kuivurinlämpimät pyykit yksinkertaisesti täytyy tassuilla leipoa entistäkin pehmeämmiksi.

Oikeastaan minut pitäisi ottaa pyykkitupaan mukaan. Jos ensi kerralla piiloutuisin vieläkin paremmin pyykkikassin pohjalle niin ehkä emäntä ei huomaisi salamatkustajaa ennen kuin oltaisiin perillä.

Hurjan hauskaa vappua...

...toivotteli Ossi Puumanpoika eilen. Ja lähetti meille hienon kuvan vapputoimistaan.
Jotenkin on tutunoloinen kiilto pikkukaverilla silmissä, toteaa Puuman sihteeri. ;)