Oi vapaus, kuule kutsuas...

Kyllä nyt kelpaa köllöttää

Se on kuulkaas tuskaisaa kun vapaudenkaipuu valtaa sielun; minä hoidan vapaudenkaipuun ja emäntä tuskan.
Poikkeuksetta tämä ilmiö tapahtuu keskellä yötä. Minäpoikahan vaan lauleskelen ulko-oven edustalla kirkkaalla äänelläni ja toivon josko ovi vapauteen sillä tavoin aukeaisi , emäntä hoitaa sen tuskaisena olon. Ei ymmärrä ihmispolo taiteen palosta ja vapauslauluista tuon taivaallista, uhkasi viime yönä minut KOM-teatteriin pikapostina lähettää.

Ja pohti, voisiko kissan mahdollisesti kastroida toistamiseen. Aika karkeaa käytöstä minun mielestäni.

Nooh, lauluperformanssini päätteeksi söin vatsani täyteen maittavaa ruokaa nyt ramasee niin vietävän mukavasti. Niin että älkää te muutkaan antako periksi kaamosväsymykselle, laulakaa ja riemuitkaa ja syökää hyvin!

Sateinen lauantai

Mikä olisikaan parempi tapa torjua orastavaa syysalakuloa kuin tehdä penturetki hyvässä seurassa Turun suuntaan Sippans-kissalaan. Ei näiden jälkeen enää voi huonolla tuulella olla, ainakin sihteeri nyrjähti ihan täysin ja vanha ihminen konttasi iloisesti ja estoitta pitkin lattioita pikkukissien perässä.

Varsin valloittava kuusikko (kuva klikkaamalla isommaksi)


Mötsy-setä ja pojat tähystävät
Sihteeri nappasi Edgarin... ja suurin ponnistuksin päästi siitä irti (kuva Erri L)

Kun uni yllättää niin ei haittaa vaikka pari sisarustakin tulisi päälle riekkumaan.

Hei taas kaikille...

Täällä hommat sujuu vanhaan malliin rautaisella rutiinilla...
...pihatarkistuksiakin jaksaa tehdä taas pitemmän kaavan mukaan kun helteet hellittivät. Kaulurianikin hieman harvensin, mutta juhlavan hännän ja pussihousut päätin vielä säilyttää.
Tätä tämä ihana viileys teettää, kissa jaksaa taas vaania ja riekkua niin että toisinaan vallalla on suorastaan järjen köyhyys. Eipä emäntä osaa aavistaakaan mikä täällä repussa viekkaana vaanii!