maanantai 21. joulukuuta 2009

Joko on joulusiivo tehty...

...Ossi Puumanpoika siivousvastaavan ominaisuudessa tiedustelee.
Voi vaan todeta että onpas pojalla turkkia, ei taida turvikkaaseen ihan heti vilu iskeä. Ja komia on Ossi, mutta komiat on toki vanhemmatkin ;)

Sihteeri lumimyrskyssä

Tammikattilaan vei taas kerran sihteerin tie ja kuvia oli tuomisina reissusta.
Pieni punainen kyllä yritti sihteerin farkkujen lahkeeseen ripustautua mutta ylihovimestarin ohi ei pientä kissanpoikaa saanut salakuljetettua sitten millään.

Varoitus, kuvat voivat aiheuttaa pentukuumetta!
Ja täältä albumista löytyy lisää kuvia...




lauantai 12. joulukuuta 2009

Emännän puuhanauha

Olen monesti kadehtien katsonut kun emäntä itseään nauhan kanssa huvittaa (hmm.. jotenkin epäilen että tämmöinen liehuke saattaisi olla yleisemminkin emäntien suosiossa...). Aikansa ihminen keskittyneesti mittailee ja sitten saattaa näyttää jopa tyytyväiseltä. Eihän se sovi että tässä huushollissa on selkeästi käyttökelpoinen huvitushyödyke jota kissa ei ole päässyt testaamaan. Asia täytyi siis korjata pikimmiten. Tuumasta toimeen, ennen kuin emäntä keksi mikä olikaan menossa,olin jo saanut testaamisen hyvälle alulle
Ai hei, ilmestyit sitten siihen kesken ilonpidon. No en riko, ihan vain kokeilen. Vähäsen.
Näin kieputan mittaa ja villiinnyn

Puuman Mittauspalvelu. Lahjomatonta osaamista.

maanantai 7. joulukuuta 2009

Virallinen joulukissa


Hei taas. Emäntä vaan niistää ja flunssahoureissaan se meni tällä kertaa niin pitkälle että tälläsi minulle tämmöisen joulunutun päälle. Taitaa ihmisparka viimein parantua kun aktiviteetteja alkaa kaipaamaan. Nyt olen sitten eläinpuodin virallinen jouluntoivotuskissa, hieno virkahan se kieltämättä on. Niin että mukavaa joulunodotusta vaan kaikille lukijoille.

perjantai 13. marraskuuta 2009

Adan (1v) elämänohje

Ottakaahan tyypit rennosti! Sitten yöllä jaksaa taas riekkua.

maanantai 9. marraskuuta 2009

Reklamaation paikka?

Jopas jotakin, totesi sihteeri aamusella kun ajatteli kahvin kanssa palan varrasleipää nauttia, leivässäni on jotakin siihen kuulumatonta. Viime aikoina on uutiskynnys iltapäivälehdissä ylittynyt kun myslistään joku epäonninen oli löytänyt seittiä ja toukkia. Mutta miten pitäisi suhtautua siihen että Linkosuon varrasleipään on päässyt tällainen sattuma sekaan? Soitanko seiska-lehteen vai vaadinko leipomolta hyvitystä? Eihän tämä tämmöinen käy laatuun ollenkaan.

sunnuntai 8. marraskuuta 2009

Ja Kallen vuotispotretti


Kalle Amadeus, esikoinen siis, juhlisti 1-vuotispäiväänsä makoilemalla pyykkikorissa. Aika tasakokoista porukkaa on tämä herraseura; sekä isä että pojat painavat kaikki 5,3kg.

Ja Kallen hirmusisko on kunnostautunut karhunkaatajana. Ei mikään turha lyyli tuo SiperianHipsu!

perjantai 6. marraskuuta 2009

Synttäripotretti

Ossi Puumanpoika malttoi pysähtyä siksi aikaa että kotiväki sai ikuistettua synttärisankarin valtaistuimellaan. On nuoressa miehessä komeutta kerrakseen ja karvaakin on tuplasti isäänsä verrattuna. Ulkoilu on Ossin rakas harrastus, ja isänsä tapaan pihalle pitäisi päästä oikeastaan koko ajan.

Talvi tuli ja meni

Tässäkö se talvi nyt sitten oli. Niin oli kaunista ja valkoista vielä eilen illalla mutta nyt on taas märkää ja harmaata. Onneksi sentään kerkesin käydä ottamassa vähän tuntumaa valkoiseen hankeen.
Mitäs nyt sitten tehdään kun taas on ulkona märkää ja likaista. Ihan masentaa tämä tämmöinen.Kerri sentään on jo taas oma itsensä. Ei enää pulauttele pitkin mattoja ja jaksaa jo leikkiäkin ihan vanhaan malliin. Ehkä siitä irtoaa hupia näin sadepäivänä.

torstai 5. marraskuuta 2009

Tänäänkin on juhlapäivä

Punahopeinen voimaviisikko, eli Metsälinnan A-pentue, täyttää tänään kokonaisen vuoden!
Ylpeälle isukille saa laittaa 1-vuotispotretteja (ja kyllä sihteeriemäntäkin mielellään komeita kuvia ihailee).

Onnea lapsukaisille ja pitäkäähän kotijoukot aktiivisina ettei ne sammaloidu. Ihmisolennot kun tuppaavat veltostumaan jos ei niitä toisinaan hieman aktivoi.

keskiviikko 4. marraskuuta 2009

Hyvää nimipäivää Hertta-äidille

Tänään on Hertan nimipäivä, eli rakkaat onnittelut äitikullalle Tammisaareen. Emäntä sattui keväällä paikalle kun äitikulta sattui maistamaan Tammikattilan Ylihovimestarin vierasvaraa ja kas, kamera räpsähti ja ikuisti omatoimisen siperianselviytyjän herkkuja maistelemassa.
Tänään jatkui rakennusvalvontaprojekti. Herkeämättä ja voimiani säästämättä valvoin kun toinen kerros keltaisia kuutioita löysi paikkansa. Kerriäkin touhu jaksoi kiinnostaa vähän aikaa, mutta on se vaan todettava että ei jokapojan älli riitä rakennusvalvontaa suorittamaan.. varsinkaan paimentolaiskoiran, etenkään jos se on toipilas...... Kerri kun on voinut pari päivää aika huonosti. Sitä vaan yrjöttää, mikä ei ole ollenkaan mukavaa. Emäntä antoi sille jonkun pillerin ja nyt se voi jo onneksi paremmin, sen verran sotkuista hommaa on koiran pahoinvointi. Sitäpaitsi ei sitä tohdi edes kiusata kun se on tavallistakin reppanampi.

tiistai 3. marraskuuta 2009

Valkoinen kypärä

Sellaisen oitis tarvitsen. Sekä pienen muistiinpanokansion.

Koin tänään vahvan kutsumuksen rakennusmestarointihommiin ja kunhan emännän silmä vaan välttää niin totisesti uutta kutsumustani aion seurata. Selkeästi meidän pihapiirissä alkaa nyt tapahtumaan jotain suurta: eilen rakennettiin tuohon kuistin eteen hienoa puukehikkoa (ehdottomasti kissan kiipeilyvirikkeeksi, arvelen) ja tänään koko komeuden päälle täräytettiin keltainen peltinen talo. Vuoroin kuistilta......ja vuoroin keittiön ikkunasta seurasin kun niitä taloja ilmestyi vaan lisää ja lisää.
Aivan vastustamattoman mielenkiintoisen näköistä toimintaa, kyllä tuohon täytyy ehdottomasti päästä mukaan mestaroimaan. Emäntä (huokaisten) arveli että vielä ainakin toinen kerros tuohon rakennelmaan laitetaan, huomenna on siis minulla paljon valvottavaa!

sunnuntai 1. marraskuuta 2009

Kurpitsajuhla

Tämmöisiä meillä oli eilen, ja kauniin oransseja lyhtyjäkin. Ne on niitä emännän juttuja joista on paras pitää tassut erossa.Tänään oli sitten kurpitsalta järjen valo sammunut, piti oikein kurkistaa että eikö siellä todellakaan ole ketään kotona.

Ei irronnut kurpitsoista riemua. Mitäs sitten keksittäisiin, oi vaitelias toverini sammakkoprinssi?

sunnuntai 25. lokakuuta 2009

Fiksu käyttää heijastinta

Ossi Puumanpojalta tuli postia kera hienojen kuvien.

Ja asiakin on näin syyspimeällä kovin tärkeä ja ajankohtainen: Vaikka kissalla silmät pimeässä kiiluukin niin silti fiksu kissa käyttää heijastinta. Ja kaksijalkaiselle ulkoiluttajallekin moista kapistusta Puuman blogi suosittelee. Ja vaikka useampaakin yht´aikaa.Kyllä nyt näkyy Ossi komeasti pitkän matkan päähän!

perjantai 23. lokakuuta 2009

Puuma hei, nukutsä?

Kas, kissanriiviö taisi sammahtaa. Tai sitten se pökertyi, kyllä täällä äsken sellainen meno olikin että oksat pois.

Hahaa, enpä nukukaan, kunhan huijasin! Tuo vaan, Kerri, se iso nokkasi tänne päin. Otetaan pienet painit ja pyrähdykset...
... villiinnyn taas ja täältä alhaalta päin hyökkään...!
"Emäntä auta nyt, ihmisen paras ystävä kärsii. Kissaeläin tuolin alla väijyy ja vainoaa."

maanantai 12. lokakuuta 2009

Syysmuotia

Täytyy todeta että aina sitä vaan jaksaa yllättyä siitä, kuinka vähästä ihmisolento ilahtuu. Kuten esimerkiksi siitä että se saa pukea kissan villapuseroon. No, mikäs siinä, hienohan tämä on ja ihan käsin neulottu.

Ei emäntä sentään tämmöisiä minulle vakikäyttöön ole hankkinut, kyllä Siperiankissalla sen verran reilusti karvaa omasta takaa piisaa ettei vilu yllätä.

Mutta kun kerran tunnetusti olen kovin komea niin sain toimia mallina ja esitellä eläinpuodissa myynnissä olevia puseroita. Mitäs tykkäätte?

Kyllä mieskissakin voi punaiseen sonnustautua ilman että ego siitä vaurioituu.

Ja ruskean sävyisessä jumpperissa kelpaa istuskella kuvauksellisena.

Mutta nyt jos totta puhutaan, niin alkaisi nämä mallinhommat tältä erää riittämään. Työuupumus muuten iskee ja syömäänkin voisi jo mennä.
Kyllä vain, katsokaa nyt. Näin suuresti uuvutti työnteko kissan että ei edes palloa jaksa pyöräyttää. Sihteeriemäntä hei, et viittis vähän antaa pallolle vauhtia kun mulla on tassut näin kerrassaan hyvin aseteltuina ja rennosti?

perjantai 9. lokakuuta 2009

Se on syksy...

...Mikä taas tarkoittaa sitä, että ulko-ovi ei ole enää koko aikaa auki, mikä taas on äärettömän turhauttavaa ja tylsää. Mutta ei huolta, kyllä minäpoika tekemistä keksin. Sammaloituminen ei aktiiviselle nuorukaiselle sovi, sen puuhan jätän suosiolla emännälle.

Teknistä osaamistani olen laajentanut porakoneen käyttämiseen. Tai siis pöytää täällä yhtenä päivänä palasiksi pistettiin ja täytyihän minun hommassa avustaa ja hyviä neuvoja jakaa.
Vakavana valvoin koneenkäyttäjää, vaikka vekottimesta lähtikin sopimattoman kova meteli. Työ tulikin tehtyä ensiluokkaisesti.
Meidän kuistilla riippunut varsin mielenkiintoinen (mutta sittemmin vihamieliseksi paljastunut) kasvis muutti sisätiloihin ja keittiön pöydän yläpuolelle. Saa roikkua tuolla ylhäällä ihan rauhassa, en ole sitä näkevinänikään. Emäntä saattaisi houria jotain sen tapaista että kissa olisi saattanut esimerkiksi punaisen puikulan puskasta tipauttaa ja sitä rouskutellut ja saanut opetuksen... mutta siitä minä en tiedä mitään. Paitsi että roikkukoon rehu ihan rauhassa, ei voisi vähempää kiinnostaa.

Mietiskelyä ja rentoutumistakaan ei sovi unohtaa. Se jos mikä tuo päähän uusia ideoita ja ajatuksia. Se on muuten merkillistä että nerokkaimmat oivallukset tulevat yöaikaan. Emäntä voisi kyllä osoittaa enemmän avarakatseisuutta ja ymmärrystä kissaeläimen performanssien suhteen. Toisinaan vaan itseään on pakko toteuttaa, muutenhan sitä vallankin ahdistuu.

Niin että on täällä puuhaa ollut, vaikka minkä sorttista. Ulkoiluakaan ei sovi lyödä laimin, tilukset täytyy säännöllisesti tarkistaa. Ja jos ei emäntä sitä muuten tajua niin asiasta täytyy muistuttaa.
"No, ovi on auki ja valjaatkin kuistilla jo valmiiksi. Mars matkaan ja menoksi, mieluiten nyt heti."
Emännän mieliksi vielä tähän tämmöinen linkki laitetaan. Kuulemma samankaltaisuutta on havaittavissa.. ei voi mitenkään pitää paikkaansa koska minä nyt vaan satun olemaan kertakaikkisen ainutlaatuinen.

perjantai 18. syyskuuta 2009

Posti toi iloisen yllätyksen

Sihteeriemäntä löysi työpaikan toimistosta tänään kovin ilahduttavan yllätyksen kirjekuoren muodossa. Esikoinen KalleArmas Hausjärven suunnalta oli koonnut cd-levylle komioita kuvia itsestään ja Hipsusta ja muistanut kokoelmalla isukkia ja sihteeriä. Kiitoksia kovasti sinne Hipsulaan ja rapsutuksia siperiankaksikolle toivottaa sihteeri.

Komeaksi on KalleArmas varttunut ja Hipsu-neito näyttää kovin tiukalta persoonalta. Kurissa ja rouvan nuhteessa varmasti esikoispoika varttuu.

(kuva isommaksi klikkaamalla)

keskiviikko 9. syyskuuta 2009

Bzzzzzz..zz..z..

Bzzz... arvatkaapa mistä se surina kuuluu? ..bzzz... ja miksi ilmeeni on ..bzzz.. niin muikea..

Olen keksinyt, että kärpäsen voi kätevästi napata suuhun ja ..bzzz... voi kuinka mukavasti se kitalakea kutittaakaan..bzzz..

Ja se vasta on antoisaa seurata kun emäntä yrittää pähkäillä että onkos se nyt ampiainen vai kärpänen minkä olen suuhuni napannut. Että voi olla ihminen utelias.
Ja juuri parahiksi ja tähän tilanteeseen sopivasti emäntä löysi netistä jonkun videopätkän. Katsokaa vaan tämä jos uskallatte; emännälle näytti ottavan aika koville, siihen malliin se äsken happea haukkoi ja sylki teetä pitkin olohuonetta. Ei todellakaan mitään tapoja ole ihmispololla voin vaan todeta.

keskiviikko 2. syyskuuta 2009

Emännällä meni taas yli hilseen

Kerrin kanssa oli ihminen lähdössä kävelylle kun se yht´äkkiä sai päähänsä alkaa säntäilemään ympäri asuntoa ja kissaa huhuilemaan. Juoksenteli eestaas tunnekuohun vallassa ja kurkisteli vaikka minne ja melkeinpä altani käveli.. ja taas sisälle säntäsi. Kunnes se viimein älysi että yläikkunan takaa moista performanssia seurailen (enkä olekaan hukkaan joutunut) niin ilahtui kovasti. On tämä vaan mainio paikka seurailla tilannetta, miten ihmeessä tämän vasta äsken keksinkään.

"Onko tuo nyt kovin järkevän näköistä säntäillä eestaas ja huhuilla. Tässähän minä olen ollut koko ajan"

Tällä lailla näin katsotaan ikkunasta sisälle, siellä se emäntä viipottaa.
Mainiot näkymät tästä on joka suuntaan, täytyy sanoa.