Joulua kaikelle kansalle jälkijunassa...

...ja Uuden Vuoden toivotukset etuajassa!!

Kyllä tämän blogin sihteeri vielä ruotuun saadaan, uskokaa pois. Kaikenlaisia tapahtumia taitaa olla lähiaikoina luvassa luulen, sen verran mielenkiintoisia asioita on korviini kantautunut ja niistä täytyy kyllä raportoida, eihän siitä mihinkään pääse.

Kuvissa joulun riemua henkivät isä...

...ja esikoispoika Kalle.

Ja emäntä löysi mieleisensä joulurunon jossa kuulemma kiteytyy kaikki oleellinen mitä joulun rauhaan tarvitaan. Ja kyllähän tuota voi muulloinkin soveltaa.

* * * * * * *

Joulupatja

Eli ohje kummottos viätetä hiano joulu

Joulupatja o mu omakeksimä
perinne, mink mää tahtoissin lanseerat
niil ihmisil, ketkä tahto viättä lepojoulu.

Joulupatja tehrä nii, et jouluaattoaamun
sänkyst raahata patja keskel olohuane lattia
peittoines tyynyines päivines.

Ympärs asetella ruakka (mitä ei ole itte tehty
vaa myyjäisist ostettu taik jonku ahkeran
jouluihmisen laittama), namei ja uussi kirjoi ja
mitä muit paketei onka sattunu saama.

Siäl peito al sit maatta uuttevuatte saak,
käännetä välil kirja sivui taik kylkke ja
ojennella kätt kohren konvehtei. Viarai ei saa
tul käymä, eikä itte kuulu käyrä missä.

Ei ol väli onk yksinäine, pariline taik perheline
- joulupatja o joustava ratkaisu.
Ko siit nousse, o niin kyllästyny makkamisse ja
niin täys tyäntouhu ja toiminna ilo, et sitä riittä
pitkäl kevässe.

Heli Laaksonen

* * * * * * * *

Oi vapaus, kuule kutsuas...

Kyllä nyt kelpaa köllöttää

Se on kuulkaas tuskaisaa kun vapaudenkaipuu valtaa sielun; minä hoidan vapaudenkaipuun ja emäntä tuskan.
Poikkeuksetta tämä ilmiö tapahtuu keskellä yötä. Minäpoikahan vaan lauleskelen ulko-oven edustalla kirkkaalla äänelläni ja toivon josko ovi vapauteen sillä tavoin aukeaisi , emäntä hoitaa sen tuskaisena olon. Ei ymmärrä ihmispolo taiteen palosta ja vapauslauluista tuon taivaallista, uhkasi viime yönä minut KOM-teatteriin pikapostina lähettää.

Ja pohti, voisiko kissan mahdollisesti kastroida toistamiseen. Aika karkeaa käytöstä minun mielestäni.

Nooh, lauluperformanssini päätteeksi söin vatsani täyteen maittavaa ruokaa nyt ramasee niin vietävän mukavasti. Niin että älkää te muutkaan antako periksi kaamosväsymykselle, laulakaa ja riemuitkaa ja syökää hyvin!

Sateinen lauantai

Mikä olisikaan parempi tapa torjua orastavaa syysalakuloa kuin tehdä penturetki hyvässä seurassa Turun suuntaan Sippans-kissalaan. Ei näiden jälkeen enää voi huonolla tuulella olla, ainakin sihteeri nyrjähti ihan täysin ja vanha ihminen konttasi iloisesti ja estoitta pitkin lattioita pikkukissien perässä.

Varsin valloittava kuusikko (kuva klikkaamalla isommaksi)


Mötsy-setä ja pojat tähystävät
Sihteeri nappasi Edgarin... ja suurin ponnistuksin päästi siitä irti (kuva Erri L)

Kun uni yllättää niin ei haittaa vaikka pari sisarustakin tulisi päälle riekkumaan.

Hei taas kaikille...

Täällä hommat sujuu vanhaan malliin rautaisella rutiinilla...
...pihatarkistuksiakin jaksaa tehdä taas pitemmän kaavan mukaan kun helteet hellittivät. Kaulurianikin hieman harvensin, mutta juhlavan hännän ja pussihousut päätin vielä säilyttää.
Tätä tämä ihana viileys teettää, kissa jaksaa taas vaania ja riekkua niin että toisinaan vallalla on suorastaan järjen köyhyys. Eipä emäntä osaa aavistaakaan mikä täällä repussa viekkaana vaanii!

Puuma-setä esittelee...

Sihteeriemäntä ja pari muuta sukulaistätiä tekivät penturetken Sippans-kissalaan ja kävivät ihastelemassa erikoisen komeita ja kauniita veljenpoikia ja -tyttäriä.

Pakko on minunkin myöntää että kovin on sievän kuusikon Mico-veli saanut aikaiseksi. Mutta onhan se vaan niin että eihän noissa ainakaan vielä samanlaista kunnianarvoisuutta ole kuin tällaisessä jämäkässä SiperianPuumassa. Krhhmmhh..

Kissanjäähdytin

Voihan tätä hellettä. Ei millään jaksa tavanomaiseen tapaan riekkua. Ulko-ovella makoilen ja koitan viilentyä puolitajuttomuuden tilassa. Katse on tyhjä ja silmä melkein sammunut.

Mutta kas, sitten alkoi tapahtua. Aikaisemmin tänään emäntä oli puhellut ja kiroillut meidän vanhalle jääkaapille koska se oli tehnyt lätäkön lattialle ja nyt sitten ovesta tulla tupsahti kaksi setäihmistä jotka toivat minulle oman viilentimen.
Tännehän täytyy samantien pungertaa tarkistamaan kaapin kelvollisuus.


Ja kissan viikset sanon minä. Häätö tuli uutukaisesta jääkaapista, emäntä laittoi hyllylle maitolitran ja kananmunarasian ja passitti avustajakissan matkoihinsa niin että häntä vaan pöllähti.
Nooh, onhan tässä ovensuussa ihan mukavaa vatsakarvoja tuulettaa ja pörriäisiä metsästää (jos tarpeeksi lähelle uskaltautuvat.)

Uusia näkökulmia

Näin hellepäivänä ei jaksa tavanomaiseen tapaan riekkua. Päätin siis keskittyä pohdiskeluun ja filosofointiin ja löysinkin tähän olevaiseen maailmaani aivan uuden katsantokannan.

Asiat ovat kiistatta mielenkiintoisempia kun niitä katsoo ikkunaruudun lävitse, niin se vaan on enkä tiedä miksi. Ja kun punkeaa itsensä ikkunaruutujen väliin istumaan niin voi katsella sisälle niinkuin olisi ulkona ja nähdä kaiken uudessa valossa...

...ja kun kääntää pään niin voi katsella tavalliseen tapaan pihan tapahtumia. Ihmeellistä, kerta kaikkiaan. Tässä voisi istua vaikka koko päivän ja katsella vuoroin sisälle ja vuoroin ulos.


Ja kyllä tämä aurinko mukavasti lämmittääkin. Päänvaivaamisen ohessa on hyvä ottaa välillä pienet torkut, sitten jaksaa taas tarkkailla ja havainnoida ympäristöä.

Siellä se käyskentelee...

... naapurin ihanainen neito. Ja minut on hylätty tänne sisälle, ikkunan taakse. Hiukan yritin laulunpoikastakin virittää, mutta ei minua noteerattu ollenkaan.


Naapurin neito salaperäinen, ehkä hieman kainokin...
...pinkeissä valjaissaan. Voi sentään..
Emäntä hei, joku roti tähän pitää nyt saada. Ulkona juokset muiden kissojen perässä kamera kaulassa heiluen ja minä joudun rautaristikon takana kitumaan ja vapaudesta haaveilemaan. Tämän täytyy olla jonkin sortin eläinoikeusrikkomus, niin pahasti tämä epäkohta minua nyt nyppii.

Puutarhahommia ja runsas kesäasu

Kyllä puutarhassa on sitten mukavaa, siitä me ollaan emännän kanssa yhtä mieltä. Kukkapenkissä päivystäminen on mielestäni aivan parhautta, emäntä tosin ei sellaisesta ymmärrä kun se enemmälti tykkää paistattaa päivää kirjan kera lepolassessa tai sitten se nyppii päivystyskukkapenkistäni rikkaruohoja.
On siinäkin; ensin hirveällä vaivalla pitää saada kukkia kasvamaan, jonka jälkeen niitä rehevimpiä närkästyneenä nyhdetään penkistä pois kun juuri niiden ei kuulemma tarvitsisi rehottaa ja viedään kompostiin. Ihmismäisen nerokasta toimintaa, sanon minä.
Minä kasvatin sitten äitini innoittamana komean kesäasun. Nyt on kaulusta ja villapöksyä riittämiin, pörröhäntää unohtamatta.
Meidän naapuriin on muuten muuttanut uusi kissa. Sekin kävelyttää emäntäänsä valjaissa ja meillä on aika pitkälti samat reitit. Kovasti olen yrittänyt päästä perille millainen kissaneito viereisessä talossa majailee, tuoksut ainakin ovat kovin mielenkiintoisia. Harmillista kun tuo emäntä roikkuu perässä painona vähän turhankin tehokkaasti, se rajoittaa mitä suurimmassa määrin omatoimimatkailua kotonurkilla.

Minun Hertta-äiti

On niin uskomattoman ihanan pyöreä ja pehmeä... ja katseesta löytyy sellaista siperiaa ettei nuoret jolkit paljoa kehtaa nenille hyppiä.
Ei tästä enää Siperianmamma voi paremmaksi muuttua!

Kuuluisiko vaarin olla jäyhä ja arvokas

Minusta on tullut vaari (kiitosta vaan kovasti kaikille onnittelijoille). Suloisia pentusia voi käydä ihailemassa täällä. Tyttöjä ja poikia putkahti maailmaan yhteensä puolen tusinan verran, on siinä tuoreella äidillä kaitsemista. Kyllä tämä vaarina olemisen ajatus tiettyä arvokkuutta tuo väkisinkin olemukseen ja pistää mietityttämään että pitäisikö tässä nyt alkaa enemmältikin kiikkastuolissa viihtymään. Ei tämä keinutuolissa jököttäminen oikein pitemmän päälle tunnu kiinnostavalta puuhalta.
Pohdin vaariutumistani vielä tovin tässä kuistilla ja luulenpa että kohta taidan houkutella emännän pienelle päiväkävelylle. Tuossa lähipuussa kun majailee erikoisen paksu kyyhkynen ja sen olen jotenkin ajatellut vielä napata.

Leijona

Jösses , Kalle Amadeus Puumanpojasta on tullut leijona. Ihan selkeästi. Vai mitäs sanotte? Hipsu-siskokin on aivan ihmeissään.

Pääsiäistoivotukset

Oikein mukavaa pääsiäistä kaikille blogin lukijoille.

Sen, että on pääsiäinen tietää siitä, että kukko ja kanit ilmestyvät lipaston päälle ja tuota pienempää jänöä ei saa tuupata tassulla lattialle vaikka niin kovasti mieli tekisikin.

Noin muutoin emäntä on osoittanut suurta viisautta. Sen sijaan että napisisi jatkuvasti muka sohvalle ilmestyvistä kissankarvoista, niin meidän sohva muuttuikin kissan väriseksi kokonaisuudessaan. Kerrassaan, näin kuuluukin lemmikkiä kunnioittavassa taloudessa menetellä. Tosin pitihän moista uutuutta aluksi ihmetellä ikkunalaudalta käsin.

Kyllä tässä kelpaa tuijotella tyhjyyteen ihan entiseen malliin. Sitten kun vielä keksitään että mihin emäntä pääasiassa mustine vaatteineen sijoitetaan ettei niistä tarvitse alkaa naputtamaan.. Kerrillä on sentään oma patja jossa se viihtyy. Valtakunnassani on siis kaikki mallillaan.

Seuraavaksi taidetaankin ottaa luuta kuistin nurkasta ja kuparipannu keittiöstä ja tehdä pieni pääsiäisajelu. Semmoinen, joka tehdään vain kaksi kertaa vuodessa, toinen kerta on sitten syksyllä myöhään kun kurpitsoissa valoja poltetaan.

Kerta kaikkiaan...

... kaikkea ne ihmiset keksii.
Päätin pitkästä aikaa kävellä meidän hiekkakenttää katsomaan, mutta sinne olikin hiekan tilalle ilmestynyt jotain kylmää ja kiiltävää. Ja mikä vielä omituisempaa niin joku setä liu´uskeli kenttää pitkin eestaas melkeinpä myrskytuulen nopeudella.
Melkein harkitsin jo karkuun lähtemistä mutta jäinkin sitten ihmettelemään moista outoutta. Hetken kuluttua olisin ollut jo valmis liittymään riemuun mukaan mutta emäntä ei taaskaan suostunut mihinkään uuteen kivaan.
Laulavassa pensaassa istui tavalliseen tapaan muutama paisti (nappasin muuten taas yhtenä päivänä kuistilta tämmöisen, kiitos kysymästä, oli herkullinen).

Ja sitten emäntä sanoi että tässä on taas sitä keväänalkua. Minun mielestäni tämä on hiukan tylsä, koska tässä ei selkeästikään näy kissasta vilaustakaan.

Maaliskuun aurinko

Se on kevät nyt, jopa siinä määrin että minuakin jopa hieman laulattaa, vaikken oikein enää muista miksi maaliskuussa pitää serenadi ilmoille kajauttaa.
Sen onneksi muistan että ulos pitää päästä, mieluusti vieläpä mahdollisimman usein. Ja mikäs täällä auringonpaisteessa on paistatellessa ja tuttuja tavatessa.


Naapurin Hetan tapasimme ja teimme tuttavuuttakin...

...jopa siinä määrin että kävelimme yhdessä kappaleen matkaa. Hyvässä seurassa kun on ehdottomasti rattoisampaa tallailla.

Noniin... Saatte onnitella

Tänään istutin emännän pitkästä aikaa blogin ääreen koska nyt on niin tärkeä päivä ettei sitä sovi unohtaa millään. Nimittäin minä täytän tänään kolme vuotta ja se on miehen ikä se. Ja onnittelut sisaruksille tietysti myös!


Noin muutoin täällä ollaan vietetty kaamosta ja talvea ja paukkuvia pakkasiakin. Olen avustanut ansiokkaasti kakluunin lämmityksessä ja...

ulkoillut ja yrittänyt pitää emäntää järjestyksessä, siitä kun on vanhemmiten tullut entistäkin omituisempi. Nykyään vanha ihminen ravaa jos jonkinlaisessa jumpassa ja raahaa Kerriparkaa sopimattoman paljon lenkeillä ja mikä pahinta, se ei ole enää yhtä ylellisen pehmeä kuin ennen. Pitäisiköhän tästä huolestua? No, pääasia että kissalle riittää murkinaa ja rapsutuksia yllin kyllin.


Tarmokkaana siis vanhaan malliin lähitienoolla partioin ja pidän huolta että kaikki on kunnossa ja hyvin.

Talvi ja pakkanen

Alkuvuosi on ollut kerrassaan virkistävä. Lunta maassa ja puissakin runsain mitoin ja pakkasta jopa parikymmentä astetta.

Silloin kelpaa ulkona valjastella ihan ajan kanssa ja välillä ihan istahtaa maisemia ihailemaan. Emäntä hiukan sinertää mutta sillä onkin vain toppatakki joka ei millään muotoa vedä vertoja siperianturkille.
Ai sisälle? Jo nyt? Täällä on vain -19 astetta ja kiitos kysymästä, viihdyn mainiosti täällä vielä vähän aikaa. Voisitko mennä pois siitä oven raosta ja lakata hoputtamasta, tässä olisi paljon valvottavaa.