Siilivaara ja linjakas SuurpetoPuuma

Karvakaulus putoaa mutta korvatupsut senkun komistuu! Ilves minusta tulee. Hitaahkosta poistumisestani tv-kaapin alta johtuen emäntä päätti pistää minut puntariin. Eläinkauppaan siis tallailtiin, siellä on oiva vaaka kissan massan mittaamiseen.

Tämmöinen liikennemerkki oli ilmestynyt matkan varrelle. Emännän mielestä se oli harvinaisen asiallinen ja hieno. Meillä asui keväämmällä postilaatikon alla tuommoinen. Kovin olisin ollut halukas tekemään tuttavuutta, mutta otus alkoi vaan puhisemaan ja poksahtelemaan ja muuttui palloksi kun sitä yritin ystävällismielisesti lähestyä.
Puodin puntari heilahti melkein 5,2:een kiloon. Asiallisissa lukemissa liikutaan siis ja eipä tällä liikkumisella vatsa paljoa ehdi kasvaakaan. Pikkuisen saisin kuulemma jopa vielä lihoakin.

Täytyy todeta että panostaisin ruokavaliossani enemmän tuoreravintoon jos emäntä ei olisi niin tiukkapipoinen omatoimisen ravinnonhankinnan suhteen. Mutta vaania toki voi ruohikon suojista...
... ja vaeltaa pitkin tiluksia kuin leijonakuningas mureaa saalista tähyillen.
Jaa mitäkö tällä kertaa sain napattua. Johtuen tuosta perässä kävelevästä naisihmisestä, varsinainen riista täytyi suureksi harmikseni sulkea pois laskuista. Tämmöisen sitten sain kiinni.. onhan sekin aika hieno, kai.

Tässä on nyt jotain hämärää

Tuossa edellisessä postauksessa esittelemäni puuhalaatikon on saanut kätevästi auki täältä kaapin alta ja tämä on ollut mainio väijymispaikka muutenkin.
Mutta mitä ihmettä, nyt on selkeästi jotkut mittasuhteet muuttuneet... eihän täältä enää sujahdetakaan pois muina kissoina.
Gnnnhh... litistys. Hitto sentään kun meinaa päänahkakin venyä niin ettei silmänreiätkään kohdillaan kestä.
Ja emäntä, tässä kohdin nauraminen on todella epäsopivaa, tiedoksi vaan.

Löytyisikö viihdykettä

Sattuipa somasti. Yleensä tämän laatikon edessä on jakkara ja silloin tätä on vaikea saada auki (yhtenäkin yönä tässä taannoin täältä löytyi vallan mainiota ajanvietettä) , mutta nyt harmittava este on poistettu ja tie viihdykelaatikkoon on avoin.
Mitäs täältä tänään löytyykään.. täytyy oikein varpistaa että ylettyy...
Saalis tuo siperianpedon olemukseen aivan uutta ryhtiä, eikös vaan.
Huiskalta nirri pois, voi että tämä osaakin olla ihanaa!

Nyt sylettää

Huolella vaalimani ja kasvattamani villapöksyt joutuivat äsken emännän käsittelyn kohteeksi. Kampaaminen olisi vielä mennytkin mutta sitten se otti sakset käteensä ja nips ja naps, kuulemma oli takkuja jotka piti poistaa. Ai että syletti, mutta ei se sitten mitään kuitenkaan auttanut.
Ja shampoopulloa se äsken katseli siihen malliin että noinkohan tässä vielä kylpyyn joutuu.

Houston, we had a problem

Vanha, kunniakkaasti aikansa palvellut läppäri sanoi sopimuksen viimein irti. Aikansa se yski ja runksutti ja sitten meni sihteerillä hermo.

Nyt meillä on uusi kone ja voi pojat, siinä on paljon isompi ja mukavampi näppäimistö missä voi istuskella kun emännän silmä vaan välttää.

Ja filmitähdeksikin tämän kanssa kuulemma pääsee, ... ehkäpä seuraava suosikkiohjelma laatutietoisten katsojien keskuudessa tulee olemaan "Puuma-tv 24/7". Kyllä sitten on BigBrother helisemässä kun vien sen katsojat, vapise SubTv!

-Blogin pitäjä koneella webbikameran ikuistamana-

Fillaria huoltamassa

Eilen emäntä raahasi kuistille kellarissa pölyttyneen maastofillarinsa ja alkoi irroittelemaan siitä osia.
Tokihan siinä hommassa konsulttia tarvitaan, tuumasin, keskeytin päivänokoset ja siirryin työnjohdollisiin tehtäviin valvomaan että kaikki sujuu niinkuin pitääkin.Onpa veikeää. Kun tuota poljinta tassulla käppäisee niin se kivasti pyörähtää.

Rapatessa roiskuu; otsapesulle jouduin huoltokeikan päätteeksi. No, nyt pääsee emäntä fillaroimaan. Sekin on ehkä hieman villiintynyt kun nämä helteet loppuivat. Kerri ja minä ollaan ainakin paljon tarmokkaampia kun on viileämpää, riekkuminen on paljon mukavampaa kun ei heti ala läähätyttämään.