Kissanjäähdytin

Voihan tätä hellettä. Ei millään jaksa tavanomaiseen tapaan riekkua. Ulko-ovella makoilen ja koitan viilentyä puolitajuttomuuden tilassa. Katse on tyhjä ja silmä melkein sammunut.

Mutta kas, sitten alkoi tapahtua. Aikaisemmin tänään emäntä oli puhellut ja kiroillut meidän vanhalle jääkaapille koska se oli tehnyt lätäkön lattialle ja nyt sitten ovesta tulla tupsahti kaksi setäihmistä jotka toivat minulle oman viilentimen.
Tännehän täytyy samantien pungertaa tarkistamaan kaapin kelvollisuus.


Ja kissan viikset sanon minä. Häätö tuli uutukaisesta jääkaapista, emäntä laittoi hyllylle maitolitran ja kananmunarasian ja passitti avustajakissan matkoihinsa niin että häntä vaan pöllähti.
Nooh, onhan tässä ovensuussa ihan mukavaa vatsakarvoja tuulettaa ja pörriäisiä metsästää (jos tarpeeksi lähelle uskaltautuvat.)

Uusia näkökulmia

Näin hellepäivänä ei jaksa tavanomaiseen tapaan riekkua. Päätin siis keskittyä pohdiskeluun ja filosofointiin ja löysinkin tähän olevaiseen maailmaani aivan uuden katsantokannan.

Asiat ovat kiistatta mielenkiintoisempia kun niitä katsoo ikkunaruudun lävitse, niin se vaan on enkä tiedä miksi. Ja kun punkeaa itsensä ikkunaruutujen väliin istumaan niin voi katsella sisälle niinkuin olisi ulkona ja nähdä kaiken uudessa valossa...

...ja kun kääntää pään niin voi katsella tavalliseen tapaan pihan tapahtumia. Ihmeellistä, kerta kaikkiaan. Tässä voisi istua vaikka koko päivän ja katsella vuoroin sisälle ja vuoroin ulos.


Ja kyllä tämä aurinko mukavasti lämmittääkin. Päänvaivaamisen ohessa on hyvä ottaa välillä pienet torkut, sitten jaksaa taas tarkkailla ja havainnoida ympäristöä.

Siellä se käyskentelee...

... naapurin ihanainen neito. Ja minut on hylätty tänne sisälle, ikkunan taakse. Hiukan yritin laulunpoikastakin virittää, mutta ei minua noteerattu ollenkaan.


Naapurin neito salaperäinen, ehkä hieman kainokin...
...pinkeissä valjaissaan. Voi sentään..
Emäntä hei, joku roti tähän pitää nyt saada. Ulkona juokset muiden kissojen perässä kamera kaulassa heiluen ja minä joudun rautaristikon takana kitumaan ja vapaudesta haaveilemaan. Tämän täytyy olla jonkin sortin eläinoikeusrikkomus, niin pahasti tämä epäkohta minua nyt nyppii.

Puutarhahommia ja runsas kesäasu

Kyllä puutarhassa on sitten mukavaa, siitä me ollaan emännän kanssa yhtä mieltä. Kukkapenkissä päivystäminen on mielestäni aivan parhautta, emäntä tosin ei sellaisesta ymmärrä kun se enemmälti tykkää paistattaa päivää kirjan kera lepolassessa tai sitten se nyppii päivystyskukkapenkistäni rikkaruohoja.
On siinäkin; ensin hirveällä vaivalla pitää saada kukkia kasvamaan, jonka jälkeen niitä rehevimpiä närkästyneenä nyhdetään penkistä pois kun juuri niiden ei kuulemma tarvitsisi rehottaa ja viedään kompostiin. Ihmismäisen nerokasta toimintaa, sanon minä.
Minä kasvatin sitten äitini innoittamana komean kesäasun. Nyt on kaulusta ja villapöksyä riittämiin, pörröhäntää unohtamatta.
Meidän naapuriin on muuten muuttanut uusi kissa. Sekin kävelyttää emäntäänsä valjaissa ja meillä on aika pitkälti samat reitit. Kovasti olen yrittänyt päästä perille millainen kissaneito viereisessä talossa majailee, tuoksut ainakin ovat kovin mielenkiintoisia. Harmillista kun tuo emäntä roikkuu perässä painona vähän turhankin tehokkaasti, se rajoittaa mitä suurimmassa määrin omatoimimatkailua kotonurkilla.