keskiviikko 2. syyskuuta 2009

Emännällä meni taas yli hilseen

Kerrin kanssa oli ihminen lähdössä kävelylle kun se yht´äkkiä sai päähänsä alkaa säntäilemään ympäri asuntoa ja kissaa huhuilemaan. Juoksenteli eestaas tunnekuohun vallassa ja kurkisteli vaikka minne ja melkeinpä altani käveli.. ja taas sisälle säntäsi. Kunnes se viimein älysi että yläikkunan takaa moista performanssia seurailen (enkä olekaan hukkaan joutunut) niin ilahtui kovasti. On tämä vaan mainio paikka seurailla tilannetta, miten ihmeessä tämän vasta äsken keksinkään.

"Onko tuo nyt kovin järkevän näköistä säntäillä eestaas ja huhuilla. Tässähän minä olen ollut koko ajan"

Tällä lailla näin katsotaan ikkunasta sisälle, siellä se emäntä viipottaa.
Mainiot näkymät tästä on joka suuntaan, täytyy sanoa.
Lähettänyt klo

4 kommenttia:

  1. Unknown3. syyskuuta 2009 klo 8.39

    mami kertoi mullekin, että mä sitten "isona" osaan paremmin hallita tuollaiset hypyt ja kiipeilyt kun mun iskäkin. Nyt kun Kallepoika hyppää pomps, niin hyppy osuus usein ohi kohteen, tai vauhti ei lopu oikeassa kohdassa, muutama ylimääräinen esinekin saattaa koitoksessa hävitä, kuten iskän navigaattori tms olematonta.
    mutta siis oikeesti iskä on noitten ihmisten säntäilyä hupaisa seurata sopivasta tarkkailupaikasta.

    VastaaPoista
  2. Puuman sihteeri3. syyskuuta 2009 klo 12.04

    Tuo on niin tuttua. Meilläkin usein on edelleenkin nämä laskeutumiset hieman.. krhm.. hallitsemattomia.

    VastaaPoista
  3. Menina3. syyskuuta 2009 klo 13.03

    Hih, aivan mahtava seurantatukikohta - ja tuo ilme :D Täälläkin saa välillä hakea kissoja paikoista, jotka ei tulisi mieleenkään. Onneksi kukaan ei ole vielä jäänyt jumiin mihinkään *kop kop*
    Piiloutumisen ja ketteryyden mestareita - paitsi se alastulo meilläkin... ;D

    VastaaPoista
  4. Päivi7. syyskuuta 2009 klo 15.13

    Ei voi muuta kuin naureskella Puuman puuhille, on sen verran kekseliäs kissaherra. Pitää sihteerin valppaana:=)

    VastaaPoista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)