Fiksu käyttää heijastinta

Ossi Puumanpojalta tuli postia kera hienojen kuvien.

Ja asiakin on näin syyspimeällä kovin tärkeä ja ajankohtainen: Vaikka kissalla silmät pimeässä kiiluukin niin silti fiksu kissa käyttää heijastinta. Ja kaksijalkaiselle ulkoiluttajallekin moista kapistusta Puuman blogi suosittelee. Ja vaikka useampaakin yht´aikaa.Kyllä nyt näkyy Ossi komeasti pitkän matkan päähän!

Puuma hei, nukutsä?

Kas, kissanriiviö taisi sammahtaa. Tai sitten se pökertyi, kyllä täällä äsken sellainen meno olikin että oksat pois.

Hahaa, enpä nukukaan, kunhan huijasin! Tuo vaan, Kerri, se iso nokkasi tänne päin. Otetaan pienet painit ja pyrähdykset...
... villiinnyn taas ja täältä alhaalta päin hyökkään...!
"Emäntä auta nyt, ihmisen paras ystävä kärsii. Kissaeläin tuolin alla väijyy ja vainoaa."

Syysmuotia

Täytyy todeta että aina sitä vaan jaksaa yllättyä siitä, kuinka vähästä ihmisolento ilahtuu. Kuten esimerkiksi siitä että se saa pukea kissan villapuseroon. No, mikäs siinä, hienohan tämä on ja ihan käsin neulottu.

Ei emäntä sentään tämmöisiä minulle vakikäyttöön ole hankkinut, kyllä Siperiankissalla sen verran reilusti karvaa omasta takaa piisaa ettei vilu yllätä.

Mutta kun kerran tunnetusti olen kovin komea niin sain toimia mallina ja esitellä eläinpuodissa myynnissä olevia puseroita. Mitäs tykkäätte?

Kyllä mieskissakin voi punaiseen sonnustautua ilman että ego siitä vaurioituu.

Ja ruskean sävyisessä jumpperissa kelpaa istuskella kuvauksellisena.

Mutta nyt jos totta puhutaan, niin alkaisi nämä mallinhommat tältä erää riittämään. Työuupumus muuten iskee ja syömäänkin voisi jo mennä.
Kyllä vain, katsokaa nyt. Näin suuresti uuvutti työnteko kissan että ei edes palloa jaksa pyöräyttää. Sihteeriemäntä hei, et viittis vähän antaa pallolle vauhtia kun mulla on tassut näin kerrassaan hyvin aseteltuina ja rennosti?

Se on syksy...

...Mikä taas tarkoittaa sitä, että ulko-ovi ei ole enää koko aikaa auki, mikä taas on äärettömän turhauttavaa ja tylsää. Mutta ei huolta, kyllä minäpoika tekemistä keksin. Sammaloituminen ei aktiiviselle nuorukaiselle sovi, sen puuhan jätän suosiolla emännälle.

Teknistä osaamistani olen laajentanut porakoneen käyttämiseen. Tai siis pöytää täällä yhtenä päivänä palasiksi pistettiin ja täytyihän minun hommassa avustaa ja hyviä neuvoja jakaa.
Vakavana valvoin koneenkäyttäjää, vaikka vekottimesta lähtikin sopimattoman kova meteli. Työ tulikin tehtyä ensiluokkaisesti.
Meidän kuistilla riippunut varsin mielenkiintoinen (mutta sittemmin vihamieliseksi paljastunut) kasvis muutti sisätiloihin ja keittiön pöydän yläpuolelle. Saa roikkua tuolla ylhäällä ihan rauhassa, en ole sitä näkevinänikään. Emäntä saattaisi houria jotain sen tapaista että kissa olisi saattanut esimerkiksi punaisen puikulan puskasta tipauttaa ja sitä rouskutellut ja saanut opetuksen... mutta siitä minä en tiedä mitään. Paitsi että roikkukoon rehu ihan rauhassa, ei voisi vähempää kiinnostaa.

Mietiskelyä ja rentoutumistakaan ei sovi unohtaa. Se jos mikä tuo päähän uusia ideoita ja ajatuksia. Se on muuten merkillistä että nerokkaimmat oivallukset tulevat yöaikaan. Emäntä voisi kyllä osoittaa enemmän avarakatseisuutta ja ymmärrystä kissaeläimen performanssien suhteen. Toisinaan vaan itseään on pakko toteuttaa, muutenhan sitä vallankin ahdistuu.

Niin että on täällä puuhaa ollut, vaikka minkä sorttista. Ulkoiluakaan ei sovi lyödä laimin, tilukset täytyy säännöllisesti tarkistaa. Ja jos ei emäntä sitä muuten tajua niin asiasta täytyy muistuttaa.
"No, ovi on auki ja valjaatkin kuistilla jo valmiiksi. Mars matkaan ja menoksi, mieluiten nyt heti."
Emännän mieliksi vielä tähän tämmöinen linkki laitetaan. Kuulemma samankaltaisuutta on havaittavissa.. ei voi mitenkään pitää paikkaansa koska minä nyt vaan satun olemaan kertakaikkisen ainutlaatuinen.