perjantai 9. lokakuuta 2009

Se on syksy...

...Mikä taas tarkoittaa sitä, että ulko-ovi ei ole enää koko aikaa auki, mikä taas on äärettömän turhauttavaa ja tylsää. Mutta ei huolta, kyllä minäpoika tekemistä keksin. Sammaloituminen ei aktiiviselle nuorukaiselle sovi, sen puuhan jätän suosiolla emännälle.

Teknistä osaamistani olen laajentanut porakoneen käyttämiseen. Tai siis pöytää täällä yhtenä päivänä palasiksi pistettiin ja täytyihän minun hommassa avustaa ja hyviä neuvoja jakaa.
Vakavana valvoin koneenkäyttäjää, vaikka vekottimesta lähtikin sopimattoman kova meteli. Työ tulikin tehtyä ensiluokkaisesti.
Meidän kuistilla riippunut varsin mielenkiintoinen (mutta sittemmin vihamieliseksi paljastunut) kasvis muutti sisätiloihin ja keittiön pöydän yläpuolelle. Saa roikkua tuolla ylhäällä ihan rauhassa, en ole sitä näkevinänikään. Emäntä saattaisi houria jotain sen tapaista että kissa olisi saattanut esimerkiksi punaisen puikulan puskasta tipauttaa ja sitä rouskutellut ja saanut opetuksen... mutta siitä minä en tiedä mitään. Paitsi että roikkukoon rehu ihan rauhassa, ei voisi vähempää kiinnostaa.

Mietiskelyä ja rentoutumistakaan ei sovi unohtaa. Se jos mikä tuo päähän uusia ideoita ja ajatuksia. Se on muuten merkillistä että nerokkaimmat oivallukset tulevat yöaikaan. Emäntä voisi kyllä osoittaa enemmän avarakatseisuutta ja ymmärrystä kissaeläimen performanssien suhteen. Toisinaan vaan itseään on pakko toteuttaa, muutenhan sitä vallankin ahdistuu.

Niin että on täällä puuhaa ollut, vaikka minkä sorttista. Ulkoiluakaan ei sovi lyödä laimin, tilukset täytyy säännöllisesti tarkistaa. Ja jos ei emäntä sitä muuten tajua niin asiasta täytyy muistuttaa.
"No, ovi on auki ja valjaatkin kuistilla jo valmiiksi. Mars matkaan ja menoksi, mieluiten nyt heti."
Emännän mieliksi vielä tähän tämmöinen linkki laitetaan. Kuulemma samankaltaisuutta on havaittavissa.. ei voi mitenkään pitää paikkaansa koska minä nyt vaan satun olemaan kertakaikkisen ainutlaatuinen.

1 kommentti:

  1. samankaltaisuus on häkellyttävää, kaksi ainutlaatuista performanssitaiteilijaa, kolmas on hyvää vauhtia kasvamassa.
    ulkoilu on verenperintönäni saatu, imetty jo isän geeneistä. ihmisten laiskuus ainoastaan estää itsensä toteuttamista. asiahan on niin, että jos pikkuinen kisumisu tottuu arkisin pääsemään aamu-ulkoiluun klo 6.15, on kisupojalta suorastaan armollista, jos ihminen saa lauantaiaamuna nukkua 6.50 asti. kyllä silloin on suotavaa nousta ja antaa kisun mennä 4 tunnin aamu-ulkoiluun, sitten kisu lepää ja ihminen voi mennä kauppaan hakemaan uusia possunjamsuikaleita päiväruuaksi, tänään oli löytynyt myös kassillinen pikkupurkkeja, hyvä saa Hipsulipsukin. ja iltapäiväksi taas ulos ja illalla sitten ihmisen kanssa valjaslenkille metsään. se on paras ottaa iltaisin mukaan , koska siellä voi olla KARHU ja mun ihminen on niin iso, että sitä pelkää karmeat karhutkin.
    terkkuja isille ja sihteerille.

    VastaaPoista