Meidät nimittäin pakattiin yksityisselleihin ja siirrettiin ihan outoon paikkaan. Ensin veti vähän vakavaksi mutta pian tämä olo taas riemuksi muuttui.
Täällä on vaikka mitä jännää, mm. vintti jonne muka ei saa mennä koska siellä nokeentuu. Minä jään jostain syystä luvattomasta vierailusta heti kiinni (ovet on niin helppo avata itsenäisesti), mutta Edgarin tottelemattomuutta ei huomaa kukaan ennen kuin se asettuu meidän vaalealle sohvalle. Sitten tulee TupenRapinat.

Väsyneitä me ollaan koko porukka, onneksi täällä kuitenkin on paikkoja joihin voi kissa kerälle kiertyä ja nukahtaa.

Edgarille alkaa ikkunalauta käydä kohta pieneksi, voi pojat että se kasvaa hurjaa vauhtia.

Ja vahtikoiran kuuluu vahtia silloin kun talossa tapahtuu, vaikka välillä sekin meinaa väkisin torkahtaa.