... vaikka ei se meitä siperianpetoja haittaa. Ja Kerrikin suorastaan villiintyy pakkasessa.
Sihteeri ei villiinny, kiroaa vaan ja vetää lisää vaatetta niskaan. Ei ole ihmisellä urheilumieltä nimeksikään. Tuossa on meidän eteisen ikkuna, sinne ei pääse muuten kuin livahtamalla kun ovi täytyy pitää suljettuna
Ja silloin kun ei livahdella, voidaan vaikka torkkua. Päiväunet kun maistuu makeimmilta hyvässä seurassa.
tiistai 15. helmikuuta 2011
maanantai 14. helmikuuta 2011
Hyvää ystävyyspäivää kaikille tasapuolisesti ja karvoihin katsomatta!!
kuva:millan.net
Nyt ei laitetakaan meistä kuvia vaan jälkikasvusta. Ossi Puumanpoika muisti meidän poppoota talvisilla kuvilla. On poika melkoisen talviturkin kasvattanut (sillä välin isukki on pudottanut melkeinpä viimeisetkin villat, mutta ulos pitäisi silti päästä päivittäin) ja kaunista neitoseuraakin kissaherralla näyttää olevan.
Ossi vaeltamassa talvisilla lakeuksilla.
perjantai 11. helmikuuta 2011
Kielikuva
torstai 10. helmikuuta 2011
Kaikki on vinksin vonksin...
Meidät nimittäin pakattiin yksityisselleihin ja siirrettiin ihan outoon paikkaan. Ensin veti vähän vakavaksi mutta pian tämä olo taas riemuksi muuttui.
Täällä on vaikka mitä jännää, mm. vintti jonne muka ei saa mennä koska siellä nokeentuu. Minä jään jostain syystä luvattomasta vierailusta heti kiinni (ovet on niin helppo avata itsenäisesti), mutta Edgarin tottelemattomuutta ei huomaa kukaan ennen kuin se asettuu meidän vaalealle sohvalle. Sitten tulee TupenRapinat.
Väsyneitä me ollaan koko porukka, onneksi täällä kuitenkin on paikkoja joihin voi kissa kerälle kiertyä ja nukahtaa.
Edgarille alkaa ikkunalauta käydä kohta pieneksi, voi pojat että se kasvaa hurjaa vauhtia.
Ja vahtikoiran kuuluu vahtia silloin kun talossa tapahtuu, vaikka välillä sekin meinaa väkisin torkahtaa.
Täällä on vaikka mitä jännää, mm. vintti jonne muka ei saa mennä koska siellä nokeentuu. Minä jään jostain syystä luvattomasta vierailusta heti kiinni (ovet on niin helppo avata itsenäisesti), mutta Edgarin tottelemattomuutta ei huomaa kukaan ennen kuin se asettuu meidän vaalealle sohvalle. Sitten tulee TupenRapinat.
Väsyneitä me ollaan koko porukka, onneksi täällä kuitenkin on paikkoja joihin voi kissa kerälle kiertyä ja nukahtaa.
Edgarille alkaa ikkunalauta käydä kohta pieneksi, voi pojat että se kasvaa hurjaa vauhtia.
Ja vahtikoiran kuuluu vahtia silloin kun talossa tapahtuu, vaikka välillä sekin meinaa väkisin torkahtaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)