torstai 10. helmikuuta 2011

Kaikki on vinksin vonksin...

Meidät nimittäin pakattiin yksityisselleihin ja siirrettiin ihan outoon paikkaan. Ensin veti vähän vakavaksi mutta pian tämä olo taas riemuksi muuttui.
Täällä on vaikka mitä jännää, mm. vintti jonne muka ei saa mennä koska siellä nokeentuu. Minä jään jostain syystä luvattomasta vierailusta heti kiinni (ovet on niin helppo avata itsenäisesti), mutta Edgarin tottelemattomuutta ei huomaa kukaan ennen kuin se asettuu meidän vaalealle sohvalle. Sitten tulee TupenRapinat.

Väsyneitä me ollaan koko porukka, onneksi täällä kuitenkin on paikkoja joihin voi kissa kerälle kiertyä ja nukahtaa.

Edgarille alkaa ikkunalauta käydä kohta pieneksi, voi pojat että se kasvaa hurjaa vauhtia.

Ja vahtikoiran kuuluu vahtia silloin kun talossa tapahtuu, vaikka välillä sekin meinaa väkisin torkahtaa.

2 kommenttia:

  1. Herranen aika kun on iso-E täyttänyt nimensä vaatimukset.
    Kuules isäni, esikoinen sen tietää, vintit, ne on mielenkiintoisia paikkoja, niissä voi asustaa tsirppejä ja kurrelurreja. Sahanpuruissa voi kieriä ja tuoda samalla ovenavauksella kotiin sahanpurua ja räpistelevän höyhennipun. Hahaa ja sitten on kivaa kun mami kiljuu ja iskä juoksee.
    Meillä tuo väritys on vähän samanlainen, kun tuo maastovärinen ei koskaan jää kiinni pesuntarpeestaan, mutta pientä poikaa aina kuskataan kohti suihkutilaa.
    Jaksamista sinne evakuointiin, vai mites se nyt oli???

    VastaaPoista
  2. Ihana kuva tuo ensimmäinen, missä setä ja veljenpoika on rinta rinnan... Ja kuvat Puuman nokosista saa aina hyvälle mielelle :)

    VastaaPoista