Aivan oikein, muutamakymmen senttiä narua. Eikä muuten löydy puuttuvaa pätkää mistään, voihan kehno sentään.Tämän totesi emäntä aamupäivällä ja ilahdutti Tammikattilan ylihovimestaria puhelulla asian johdosta.
Sen jälkeen emäntä pirauttikin Catvet:iin ja Felinaan, joissa kummassakin vastasi ystävällisääninen puhelinvastaaja. Mevetissä langan päähän valikoitui ihan oikea ihminen joka piipahti lääkäriltä kysymässä ohjeita siltä varalta että puuttuva narunpätkä sattuisikin muhimaan kissan uumenissa. Rauhoitteli vielä että usein nuo narut tulee itsekseen läpi, lanka on kuulemma pahempaa.
Tuumasta toimeen ja ohjeita soveltamaan, tällä kertaa matokuuri ei-niin-eläväistä-mutta-sitäkin-pitempää siimaoliota vastaan. Troppi löytyi meidän lääkekaapista, tätä on meillä aina varastossa.( Samoin kuin purkkiparsaa, joka muuten on oiva apu jos koira sattuu syömään jotain sopimatonta. )
Nyt sitten odotellaan parafiiniöljyn vaikutusta ja etsiskellään puuttuvaa pätkää nurkista, josko sittenkin se jostain löytyisi.
Ja saman tien tohtoriin jos alkaa oksentelu tai jonkin sortin poteminen.
"Ai naru. Mikä ihmeen naru. Kiitos kysymästä, olo on oikein oiva ja ruokakin maistuu, kalaöljy tosin maistui hieman omituiselle. Ja voisitko mitenkään lakata tuon tuijottamisen, kissahan siitä vallan vaivautuu. Ja pitääkö sitä hiekkalaatikkoa tunnin välein penkoa, olkoonkin että siisti toki täytyy olla... mutta rajansa kaikella."
Su 14.6. klo 12
Naru kateissa edelleen. JaPuuma senkun porskuttaa; Ruoka maistuu ja pihalle pitäisi päästä. Olisikohan tästä nyt päästy säikäyksellä tällä kertaa?
Onnea narun etsintään, mistä sitten ikinä löytyykään.......
VastaaPoista-Nora-
voi iskä vai Hesan pörriäisiin kuuluu semmonen narukin, ei meillä onneks ole.
VastaaPoistakyllä se sihteeri sitten viikkosiivouksessa löytää sen narun kukkapurkista/sukkalaatikosta/saappaasta/matonalta/Kerrin makuupaikasta tms.
sullakin näkyy olevan karvat tallella kesää varten, mullakin kasvaa niskakarvat komiasti, mut siskolisko hukkasi jo kaulurinsa ja pussihousutkin pieneni. syykin selvisi, kun hipsulipsu liukeni valjaistaan ulkona, ei ollut mami tarkkana siperianturkin pienenemisen varalla. naiset on ovelia noissa dieeteissään.
toivottavasti narusäikäys päättyi näin onnellisesti.
Narun katoaminen on edelleen mysteeri. Eikä Puumalla edelleenkään mitään oireita, jos ei sellaiseksi lasketa reipasta veskiin kipittämistä kun parafiini tekee taikojaan. Sihteeri ihmettelee ja melkeinpä jo helpotuksesta huokaisee.
VastaaPoistaAmadeus, Hipsu, äiti ja iskä toivottavat Puumalle, Kerrille ja sihteerille: RATKIRIEMUKASTA JUHANNUSTA ja itselleen ei niin kovin nokisia tassuja tämä nykyinen kevään vihreä on hyvä tassun väri.
VastaaPoistaBlogisi on saanut minulta pienen tunnustuksen. Tunnustusta ei ole pakko jakaa eteenpäin, itse haluan sanoa sillä lähinnä sen, että kiitos blogistasi, jatka samaan malliin. Ja hyvää kesänjatkoa!
VastaaPoistaMiten voit armas isäni kyselee poikasi Kalle ?
VastaaPoistaKas Kalle poikaseni! Mainiosti voin, narua ei emäntä ole edelleenkään löytänyt (kylläpä sen etevästi piilotin).
VastaaPoistaMikä ihme noita ihmisiä vaivaa; sihteerikin vaan rellottaa keskellä pihaa kirjan kanssa ja paistuu.. ulkona ihmisen pitäisi kävellä, varsinkin kissan kanssa.
Ai niin, sain kuistilta saaliiksi varpusen ja sitten nyppäsin räksältä sulan. Voi pojat että oli mukavaa!
Valaisisitko tulevaa koiranomistajaa, että mikä sen purkkiparsan tehtävä on? En ole aiemmin tuollaisesta kuullutkaan.
VastaaPoista