... kaikkea ne ihmiset keksii.

Päätin pitkästä aikaa kävellä meidän hiekkakenttää katsomaan, mutta sinne olikin hiekan tilalle ilmestynyt jotain kylmää ja kiiltävää. Ja mikä vielä omituisempaa niin joku setä liu´uskeli kenttää pitkin eestaas melkeinpä myrskytuulen nopeudella.
Melkein harkitsin jo karkuun lähtemistä mutta jäinkin sitten ihmettelemään moista outoutta. Hetken kuluttua olisin ollut jo valmis liittymään riemuun mukaan mutta emäntä ei taaskaan suostunut mihinkään uuteen kivaan.

Laulavassa pensaassa istui tavalliseen tapaan muutama paisti (nappasin muuten taas yhtenä päivänä kuistilta tämmöisen, kiitos kysymästä, oli herkullinen).

Ja sitten emäntä sanoi että tässä on taas sitä keväänalkua. Minun mielestäni tämä on hiukan tylsä, koska tässä ei selkeästikään näy kissasta vilaustakaan.