tiistai 9. maaliskuuta 2010

Maaliskuun aurinko

Se on kevät nyt, jopa siinä määrin että minuakin jopa hieman laulattaa, vaikken oikein enää muista miksi maaliskuussa pitää serenadi ilmoille kajauttaa.
Sen onneksi muistan että ulos pitää päästä, mieluusti vieläpä mahdollisimman usein. Ja mikäs täällä auringonpaisteessa on paistatellessa ja tuttuja tavatessa.


Naapurin Hetan tapasimme ja teimme tuttavuuttakin...

...jopa siinä määrin että kävelimme yhdessä kappaleen matkaa. Hyvässä seurassa kun on ehdottomasti rattoisampaa tallailla.

2 kommenttia:

  1. isänikin osaa nauttia kauniista kevätilmasta. minäkin mielelläni vietän aikaa ulkosalla. hih Heta onkin hauskan näkönen epeli, meidän naapurin pötkylä taitaa vähän pelätä meikäläistä, se onneton kun painaa vaan nelisen kiloa, siis meikäläinen miinus normikisuneiti (2,6kg). Hipsun kanssa ne aina nenättelee, kunnes armas sisareni hermostuu liialliseen läheisyyteen ja kävelee pois. Siskoni, jolla muuten vaaka heilahtaa tasan 5 kg on muuten luonnonoikku.kukaan ei tajua missä se paino on, vai onko ne vaan vaaan kanssa yhteensopimattoamia.
    Aurinkoisia kevätpäiviä toivoo poikasi Kalle.

    VastaaPoista
  2. Oi, kun on ihana komia kissapoika, tai siis miehen iässä jo ;-)
    Terveisin
    fani täälläkin

    VastaaPoista