Joulua kaikelle kansalle jälkijunassa...

...ja Uuden Vuoden toivotukset etuajassa!!

Kyllä tämän blogin sihteeri vielä ruotuun saadaan, uskokaa pois. Kaikenlaisia tapahtumia taitaa olla lähiaikoina luvassa luulen, sen verran mielenkiintoisia asioita on korviini kantautunut ja niistä täytyy kyllä raportoida, eihän siitä mihinkään pääse.

Kuvissa joulun riemua henkivät isä...

...ja esikoispoika Kalle.

Ja emäntä löysi mieleisensä joulurunon jossa kuulemma kiteytyy kaikki oleellinen mitä joulun rauhaan tarvitaan. Ja kyllähän tuota voi muulloinkin soveltaa.

* * * * * * *

Joulupatja

Eli ohje kummottos viätetä hiano joulu

Joulupatja o mu omakeksimä
perinne, mink mää tahtoissin lanseerat
niil ihmisil, ketkä tahto viättä lepojoulu.

Joulupatja tehrä nii, et jouluaattoaamun
sänkyst raahata patja keskel olohuane lattia
peittoines tyynyines päivines.

Ympärs asetella ruakka (mitä ei ole itte tehty
vaa myyjäisist ostettu taik jonku ahkeran
jouluihmisen laittama), namei ja uussi kirjoi ja
mitä muit paketei onka sattunu saama.

Siäl peito al sit maatta uuttevuatte saak,
käännetä välil kirja sivui taik kylkke ja
ojennella kätt kohren konvehtei. Viarai ei saa
tul käymä, eikä itte kuulu käyrä missä.

Ei ol väli onk yksinäine, pariline taik perheline
- joulupatja o joustava ratkaisu.
Ko siit nousse, o niin kyllästyny makkamisse ja
niin täys tyäntouhu ja toiminna ilo, et sitä riittä
pitkäl kevässe.

Heli Laaksonen

* * * * * * * *

Oi vapaus, kuule kutsuas...

Kyllä nyt kelpaa köllöttää

Se on kuulkaas tuskaisaa kun vapaudenkaipuu valtaa sielun; minä hoidan vapaudenkaipuun ja emäntä tuskan.
Poikkeuksetta tämä ilmiö tapahtuu keskellä yötä. Minäpoikahan vaan lauleskelen ulko-oven edustalla kirkkaalla äänelläni ja toivon josko ovi vapauteen sillä tavoin aukeaisi , emäntä hoitaa sen tuskaisena olon. Ei ymmärrä ihmispolo taiteen palosta ja vapauslauluista tuon taivaallista, uhkasi viime yönä minut KOM-teatteriin pikapostina lähettää.

Ja pohti, voisiko kissan mahdollisesti kastroida toistamiseen. Aika karkeaa käytöstä minun mielestäni.

Nooh, lauluperformanssini päätteeksi söin vatsani täyteen maittavaa ruokaa nyt ramasee niin vietävän mukavasti. Niin että älkää te muutkaan antako periksi kaamosväsymykselle, laulakaa ja riemuitkaa ja syökää hyvin!

Sateinen lauantai

Mikä olisikaan parempi tapa torjua orastavaa syysalakuloa kuin tehdä penturetki hyvässä seurassa Turun suuntaan Sippans-kissalaan. Ei näiden jälkeen enää voi huonolla tuulella olla, ainakin sihteeri nyrjähti ihan täysin ja vanha ihminen konttasi iloisesti ja estoitta pitkin lattioita pikkukissien perässä.

Varsin valloittava kuusikko (kuva klikkaamalla isommaksi)


Mötsy-setä ja pojat tähystävät
Sihteeri nappasi Edgarin... ja suurin ponnistuksin päästi siitä irti (kuva Erri L)

Kun uni yllättää niin ei haittaa vaikka pari sisarustakin tulisi päälle riekkumaan.

Hei taas kaikille...

Täällä hommat sujuu vanhaan malliin rautaisella rutiinilla...
...pihatarkistuksiakin jaksaa tehdä taas pitemmän kaavan mukaan kun helteet hellittivät. Kaulurianikin hieman harvensin, mutta juhlavan hännän ja pussihousut päätin vielä säilyttää.
Tätä tämä ihana viileys teettää, kissa jaksaa taas vaania ja riekkua niin että toisinaan vallalla on suorastaan järjen köyhyys. Eipä emäntä osaa aavistaakaan mikä täällä repussa viekkaana vaanii!

Puuma-setä esittelee...

Sihteeriemäntä ja pari muuta sukulaistätiä tekivät penturetken Sippans-kissalaan ja kävivät ihastelemassa erikoisen komeita ja kauniita veljenpoikia ja -tyttäriä.

Pakko on minunkin myöntää että kovin on sievän kuusikon Mico-veli saanut aikaiseksi. Mutta onhan se vaan niin että eihän noissa ainakaan vielä samanlaista kunnianarvoisuutta ole kuin tällaisessä jämäkässä SiperianPuumassa. Krhhmmhh..

Kissanjäähdytin

Voihan tätä hellettä. Ei millään jaksa tavanomaiseen tapaan riekkua. Ulko-ovella makoilen ja koitan viilentyä puolitajuttomuuden tilassa. Katse on tyhjä ja silmä melkein sammunut.

Mutta kas, sitten alkoi tapahtua. Aikaisemmin tänään emäntä oli puhellut ja kiroillut meidän vanhalle jääkaapille koska se oli tehnyt lätäkön lattialle ja nyt sitten ovesta tulla tupsahti kaksi setäihmistä jotka toivat minulle oman viilentimen.
Tännehän täytyy samantien pungertaa tarkistamaan kaapin kelvollisuus.


Ja kissan viikset sanon minä. Häätö tuli uutukaisesta jääkaapista, emäntä laittoi hyllylle maitolitran ja kananmunarasian ja passitti avustajakissan matkoihinsa niin että häntä vaan pöllähti.
Nooh, onhan tässä ovensuussa ihan mukavaa vatsakarvoja tuulettaa ja pörriäisiä metsästää (jos tarpeeksi lähelle uskaltautuvat.)

Uusia näkökulmia

Näin hellepäivänä ei jaksa tavanomaiseen tapaan riekkua. Päätin siis keskittyä pohdiskeluun ja filosofointiin ja löysinkin tähän olevaiseen maailmaani aivan uuden katsantokannan.

Asiat ovat kiistatta mielenkiintoisempia kun niitä katsoo ikkunaruudun lävitse, niin se vaan on enkä tiedä miksi. Ja kun punkeaa itsensä ikkunaruutujen väliin istumaan niin voi katsella sisälle niinkuin olisi ulkona ja nähdä kaiken uudessa valossa...

...ja kun kääntää pään niin voi katsella tavalliseen tapaan pihan tapahtumia. Ihmeellistä, kerta kaikkiaan. Tässä voisi istua vaikka koko päivän ja katsella vuoroin sisälle ja vuoroin ulos.


Ja kyllä tämä aurinko mukavasti lämmittääkin. Päänvaivaamisen ohessa on hyvä ottaa välillä pienet torkut, sitten jaksaa taas tarkkailla ja havainnoida ympäristöä.