keskiviikko 8. huhtikuuta 2009

Minäpoika karkasin

Eilen illalla myöhään kun emäntä päästi Kerrin pissalle niin minä luikahdin. Ajattelin että täytyyhän tilukset katsastaa kun en ole liian pitkään aikaan päässyt valjastelemaan, on muka ollut niin kuraista. Otin siis oikeuden omiin tassuihini. Käyskentelin häntä pystyssä lähipihoilla ja otin muutaman spurtinkin raikkaassa yöilmassa. Ja emäntä ja Kerri seurasivat uskollisesti perässä. Aikani jaksoin vaeltaa, sitten kävelin emännän viereen ja ilmoitin että matkustan loppumatkan sylissä. Näin tämä meillä toimii, täytyy sanoa että oli kovin virkistävää.

Tänään suoritin taas valvontaa, tosin kuistilta käsin ja kaltereiden takaa. Tiedättekö, meidän pihalle on muuttanut pulupariskunta. Korvani oikein valahtivat kohti kainaloita kun muutuin näkymättömäksi ja aloin pohtimaan millä moiset paistit saisi metsästettyä parempiin suihin.


Kerrikin tuli kanssani asiaa pohtimaan, mutta koirille tyypilliseen tapaan isonenä nosti aikansa katseltuaan kamalan äläkän ja pelästytti illalliseni jonnekin pois. No, kyllä ne palaavat... minä jaksan odottaa.Lintuillallisen paluuta odotellessa päätin leikkiä Kerrillä. Sitä on kiva tassulla käpätä kun ei tuohon valtaisaan nokkaan voi olla osumatta.

5 kommenttia:

  1. Fanni Nöppönen ja Tiiti8. huhtikuuta 2009 klo 15.14

    Sie oot kyllä tosi muhkean näköinen jätkä! Oikein ihana! :)

    VastaaPoista
  2. vai jo illalla iskä karkasi, minäpoika lähdin vasta aamulla. ai niin mut mun piti olla kaks päivää sisällä sanoi lääkäritäti, mut kyl yks ilta riittää, sanon minä. juoksin siis kuudelta pitkin pihaa mami perässä, huh onneks asutaan maalla, se ei ollu kaunis näky, mami nimittäin. sisko kannusti pihahäkistä. mä voitin, olin ennen mamia ulkoovella.
    karmeen hajusta mönjää ne oli laittanu mun takapäähän, yäks sitä ei oo kiva nuolla, mitä toi nainen horisee, ei kuulemma saiskaan, come on siis, karsee dynkkis.
    klo 11 leikkaus ohi klo 14.30 ruokakupin kautta pisulle ja 15.30 ulko-ovelle kiljuun ulos. hyvin siis meni vain yks vahinkopisu ja yks oksetus, oonks vai kova jätkä, kysyy esikoisesi nykyinen konsultti junior.

    VastaaPoista
  3. Konsultti junior on melkoinen selviytyjä! Puumatar ei vahinkopisuja tehnyt mutta olo oli kovin kehno koko leikkuupäivän.

    Mutta täytyy kyllä sanoa että ei leikkaus kollia rauhoittanut; laulu tosin väheni mutta leikkiminen ja riehuminen on yltäneet aivan toisiin mittoihin. Sihteerillä ja Kerrillä välillä aivan päätä huimaa kun siperiandervissi eestaas tanssahtelee.

    VastaaPoista
  4. Kylläpäs Puuma on upean komea siperiankissaherra! Ihan täällä Sissi- mummon emäntä on lääpällään tuohon vankkaan olemukseen... :) Niin ja kivaa että olette palanneet "ihmisten ilmoille"!

    VastaaPoista
  5. Olipas mukava ylläri löytää Puuma pitkästä aikaa ja vielä uudelta blogilta! Muhkea herra Puumasta on viime kuukausien aikana tullut, toivottavasti tapamme emännän kera pian :)

    Tiina

    VastaaPoista