Katsoin aiheelliseksi huomauttaa sihteerihenkilölle että nykyajan kissanpojan mukana tulee mapillinen käyttöohjeita ja repullinen ruokaa. Tässä lukee ainakin että maittavaa ruokaa tulee tarjoilla rapsutusten kera erittäin usein. Ja kehräävä kissanpoika tulee päästää tietokoneen näppäimistölle makoilemaan aina kun siltä tuntuu. Ja kissanpoikaa ei saa jättää suljetun oven taakse koska se aiheuttaa trauman. Verkko-ovi vielä niukin naukin menee jos puolta saa vaihtaa tarpeeksi usein eli koko ajan. Ja leikkiä pitää ja muutenkin viihdyttää.
No niin, tässähän ne tärkeimmät tulikin tältä erää. Jatkan keittiön ikkunasta tapahtumien seuraamista uuden ystäväni Nasun kanssa. Puuma-setä päivystää olohuoneessa talon toisella puolella, mikään pienikään juttu ei pääse tapahtumaan meiltä salaa. Jokohan kohta on ruoka-aika...
Tuollainen käyttöohje-mappi se oli siskoliskonkin mukana, olen nyt yrittänyt jonkun aikaa etsiä siitä sordiino eli äänenvaimennus- kohtaa, mutta liekö se Anna sellaisen kohdan kokonaan sivuuttanut?
VastaaPoistaMuuten on ohjeet pysyneet 2 vuodessa hyvin kohdillaan ja sihteerikkö kun kaikki tuon toteuttaa niin kohta on, anteeksi vain tämä Kalle-pojan sivulause, pikkasen lellitty rinssi teillä talossa, meillä on vaan tuo rinsessa eli siskolisko.
Minäpoikahan olen vain hyvinkasvatettu, eiollenkaanlellitty, herttainen Puumaisäni ja Mannaäitini esikoinen.
Mamin kommentti: IHANA karvakasa, tosi nokinen pumpulipallo. Jos on Puuman/Kallen värinen vaikea kuvattava, niin tämän pojan naama se vasta haasteita asettaakin. Tosin kaikissa näissä tapauksissa lopputuloshan on aina mallinsa näköinen eli täydellinen. Jatkamme kadehtimista ja kaipaamme toistuvasti lisää kuvia. Patakuvan laitoin jo työpöydän viereen, että säilyy tavoitteet kirkkaina, niin tai nokisina.
Edgar on kyllä hieno mies! Ja ihanat käpälät... (mutta ei se vielä vedä vertoja SiperianPuumalle! ;) )
VastaaPoista