torstai 20. tammikuuta 2011

Ihmettelyä perimmäisestä olemuksesta

Puntariin haluaisi emäntä meidät laittaa kun kuulemma melkein samanpainoisilta tunnutaan ( mutta ei kuulemma talosta löydy tarpeeksi tarkkaa vaakaa). Ja kyllähän tuo murjaanityyppi melkoisen hyvän painivastuksen antaa ja tuntuu sillä ruokahalukin kohdallaan olevan.

Olen tässä pohtinut että mikä ihme tuo tumma kaveri oikein loppujen lopuksi on miehiään. Arveluita on tullut lähimmäisiltäkin useammanlaisia...
... olisiko se jokin PaavoPesusienen tapainen, katseessa on eittämättä jotain samaa...
... toisaalta saattaa se olla jotain sukua Möröllekin...
... myös Barbapörröksi sitä on arveltu.


Ota nyt sitten moisesta selvää.

7 kommenttia:

  1. Näistä vaihtoehdoista mä äänestäisin Barbapörröä ;-) mutta toisaalta se aikaisemmin kommenteissa mainittu nokikolarin piipunrassi ei sekään mene ihan metsään...

    VastaaPoista
  2. Kyllä, ilmetty piippurassi se on silloin kun se on selin, tai pitää silmiä kiinni. Muutoin en ole aivan varma asiasta...

    VastaaPoista
  3. Mä äänestän mörköö, samat hurjat silmät! :D

    VastaaPoista
  4. Miksei muuten Haisuli...? ;)

    VastaaPoista
  5. Pörröinen serkkupoika tämä on Kallen mielestä. Niin ja sihteeri vaan oottelee vähän aikaa, kyllä alkaa olemaan ihan normivaakakin tarpeeks tarkka, näkyy veijari kasvavan sellaista vauhtia, että pian on Ossi-serkunkin 6 kg ohitettu. Henkilökohtaisesti minäpoika oon alkanu iskän kanssa maratonille treenaamisen, eli oma paino on pysynyt suht hyvin kohillaan: 5,6. Meidän treenissä iskä juoksee ekaks about 20 km, sit minäpoika tuon samalla oven avauksella hiirulaisen sisään, hiiri juoksee edelle,sit minä, sit iskä ja sit mä kyllästyn ja lähen ulos takasin ja iskä jatkaa noin palautumismielessä hiirun metsästystä. Se on aika pätevä siinä, ei oo vielä yhtään jääny kiinniottamatta.

    VastaaPoista
  6. Hehehee!!! Paavo Pesusienen hypnoottisessa katseessa on kieltämättä samaa :-D Äänestäisin myös Naapurini Totoro -leffan mustaa pölypalloa:
    http://www.flickr.com/photos/98528329@N00/503302658/

    VastaaPoista
  7. Nyt pitää ihan kiittää loistavasta blogista: Kiitos! Erityisesti tämä postaus on viime aikoina saanut hymyn huulille. Menetimme pari viikkoa sitten rakkaista lemmikeistämme kaksikolmasosaa, sillä Iita-kissamme ja Siiri-koiramme menehtyivät parin päivän välein. Kissa-blogin seuraaminen auttaa jaksamaan.

    VastaaPoista